Bachin ”Fuugan taide” on mielletty valistavaksi tutkielmaksi kontrapunktin mahdollisuuksista ja ulottuvuuksista, mutta Aapo Häkkisen sormissa siitä kasvaa ennen muuta runollinen ja symbolinen kokonaisuus. Contrapunctusten järjestys poikkeaa julkaistusta ja totutusta, mistä syntyy symmetrisesti hahmottuva kokonaisuus, neljä kaanonia sijoitettuna loppuun. Viimeistä ja kesken jäänyttä fuugaa Häkkinen ei ole ottanut mukaan. ”Fuugan taiteen” edellyttämistä esitysvälineistä ei ole varmuutta, eikä soolocembalokaan riitä kaikkien ideoiden täysipainoiseen demonstroimiseen. Sen vuoksi kahta triosonaatin mallia seuraavassa fuugassa kuullaan vierailevia tähtiä: numeroon 12 on […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
