Jouni Someron yltäessä pianoteosten kokonaislevytyksen kahdeksanteen osaan on viimeistään uskottava, kuinka tuottelias ja taitava pianosäveltäjä Selim Palmgren oli. Kotimaisessa ohjelmistossa on pyörinyt vain murto-osa hänen valtavasta tuotannostaan, mutta tämän levyn eri aikoina syntyneet kolmekymmentäseitsemän kappaletta vahvistavat hänen pysyneen uskollisena romanttisille lähtökohdilleen. Musiikkia tuntuu syntyneen joka kerran, kun Palmgren on istahtanut pianon ääreen ja inspiraatio on toisinaan syttynyt enemmän sormien kuin suurten oivallusten vieminä. Parhaimmillaan hän oli nasevan pienoismuodon mestari, mutta ei täysin välttynyt toistamasta itseään. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
