Meri Valkaman menestysromaani Sinun, Margot (2021) tarttui aiheeseen, jota Suomessa ei ollut Berliinin muurin murtumisen jälkeen (1989) juurikaan käsitelty. Kirja kehysti nuoren naisen identiteetin etsinnän sijoittamalla sen keskeiset tapahtumat Saksan demokraattiseen tasavaltaan, DDR:ään. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, 1980-luvulla ja 2010-luvun alussa. Valkama on itse asunut varhaiset lapsuusvuotensa Itä-Berliinissä, ja osa lukijoista tulkitsi romaanin omaelämäkerralliseksi, mitä se ei kirjailijan mukaan ole.
Valkaman ja hänen läheistensä henkilöhistorian julkisen kaivelun ohessa nousi kritiikkiä romaanin piirtämästä DDR-kuvasta. Sitä pidettiin siloteltuna ja maan tiukan valvontakoneiston merkityksen vähättelynä. Varsinkin, koska päähenkilö Viljan (Satu Tuuli Karhu) isä on suomalaisen vasemmistolehden kirjeenvaihtaja Berliinissä ja näyttää elävän varsin pidäkkeetöntä arkea. Länsijournalistit kun olivat todellisuudessa takuuvarma kaikenlaisen manipulaation ja painostuksen kohde. Romaanissa Stasin ilmiantajaksi ryhtyminenkin on lähinnä vapaaehtoista.
Tuomas Timosen dramatisoima ja Riikka Oksasen ohjaama teatteriversio Sinun, Margot Helsingin kaupunginteatterissa on tältä osin tasapainoisempi. Lavalla valvontakoneisto on melkein koko ajan läsnä, tosin hienovaraisena, kaupunkikuvassa upeasti tanssivana sotilaana, puhelinumeroaan vaivihkaa jakelevana agenttina tai rajavartijana (Lasse Lipponen).
Mutta ennen kaikkea teatteriversio on komeasti toteutettu esitys Viljan isän, äidin ja Viljan päiväkodin opettajattaren kolmiodraamasta ja sen vaikutuksesta Viljaan, joka palaa perheineen Suomeen muurin murruttua. Vilja ei aikuisena muista Itä-Berliinin-vuosistaan juuri mitään. Hän palaa yhdistyneeseen Berliiniin isänsä kuoleman jälkeen etsimään salaperäistä Margotia, jonka kaipaavat rakkauskirjeet ovat löytyneet isän jäämistöstä. Margot ikävöi riipaisevasti miestä ja Kastanjaksi kutsumaansa tytärtä. Sinun Margot keskittyy muistamisen tärkeyteen, henkilöhistorian ja historian merkitykseen identiteetin rakentumisessa.
Oksasen ja Timosen toteutus selkiyttää romaanin monipolvista juonenkuljetusta. Kahden aikakauden paralleelisten kohtausten esittäminen rinnakkain nostaa esiin teemoja perheestä ja lapsista. Tyylittelyä ja realismia on sopivassa suhteessa; ihmisissä on syvyyttä, tanssi, liike ja valot luovat muisti- ja tunnekuvia. Intiimi tila rajataan spottivaloilla.
Oksasen ohjauksessa HKT:n valtava pyörivä Suuri näyttämö on täydessä käytössä eikä se kertaakaan tunnu liian suurelta tai suureelliselta. Se mahdollistaa myös henkisten tai ajallisten välimatkojen konkreettisen esittämisen. Näyttelijät suoriutuvat enimmäkseen hienosti, vaikka kaikkien näyttelijänlaadulle ison tilan isompi ilmaisu ei ole omiaan.
Viljaa esittävä Satu Tuuli Karhu täyttää näyttämön yksinkin. Hänen tulkintansa on hurmaava ja nopeat vaihdokset aikuisesta pieneksi lapseksi ihmeelliset. Myös Sanna-Jude Hyde kykenee tarjoamaan katsomoon asti muutoksen nuoresta, onnellisesta kirjailija-äidistä liian yksin lapsistaan vastuuta kantavaksi ja pettyneeksi naiseksi.
Martin Bahnen isässä henkilöityy nuori, innokas ja aatteeseensa uskova mies, jolle maailma on auki DDR:ssäkin. Hän ei ole paha, mutta hän on itsekäs. Hänen sisällään vaihtelevat monenlaiset tunteet ja epävarmuudet, eikä niiden välittyminen katsomon perukoille suurella näyttämöllä ole ehkä mahdollista. Mutta eturiveillä ne kyllä tuntuivat. Sara Soulié päiväkodin opettajana on samanlaisten haasteiden edessä. Hienovarainen ilmaisu ei aina kanna kauas.
Antti Mattila on lavastanut esityksen viitteellisesti ja ekonomisesti, mutta suurkaupunki Berliini on silti läsnä. Alexanderplatzin tv-torni palloineen häämöttää taustalla, rakennukset ovat korkeita, lukuisissa ikkunoissa loistavat valot ja sisätilojen värimaailma on sitä tupakan värjäämää beigeä ja kellanruskeaa. Tyhjillä ja hämärillä kaduilla voi suorastaan nähdä jatkuvasti puhaltavan viiman ja talven kylmyyden. Ja kun muuri murtuu ja ovi länteen on auki, toinen kävelee siitä kevyesti ulos samalla, kun toinen jää kuin naulittuna paikoilleen.
Sinun, Margot on harvinainen kotimainen ensi-ilta HKT:n suurella näyttämöllä, ja se on paikkansa lunastanut.
- Helsingin kaupunginteatteri: Sinun, Margot. Perustuu Meri Valkaman samannimiseen romaaniin.
- Dramatisointi Tuomas Timonen. Ohjaus ja esitysdramaturgia Riikka Oksanen. Lavastus Antti Mattila. Puvut Tiina Kaukanen. Valot ja videot Toni Haaranen. Äänet Eradj Nazimov. Koreografia Riikka Oksanen ja työryhmä. Rooleissa mm. Satu Tuuli Karhu, Martin Bahne, Sanna-June Hyde, Sara Soulié, Sanna Majuri, Vuokko Hovatta, Samuli Pajunen.
- Ensi-ilta suurella näyttämöllä 6.2.2025.
