Krakovan lähellä Oświęcimissa toimineen Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta tuli tammikuussa 80 vuotta, joten oli luonnollista, että teema näkyi myös Puolan tärkeimpiin musiikkitapahtumiin kuuluvan Varsovan Beethoven-festivaalin ohjelmassa. Päätöskonsertti oli pitkänäperjantaina, mikä toi uskon ja kärsimyksen tematiikkaan oman kristillis-inhimillisen tasonsa.
Oli hyvä idea yhdistää konserttiin kaksi juutalaiseen Kaddish-rukoukseen perustuvaa teosta, vaikka ne ovatkin lähtökohdiltaan erilaisia. Leonard Bernsteinin vuonna 1963 syntynyt kolmas sinfonia, ”Kaddish”, käsittelee koko ihmiskunnan kohtaloa aikana, jolloin ydinsodan uhka oli todellinen, ja sen draama syntyy kertojaäänen kapinasta Jumalaa vastaan.
Krzysztof Pendereckin Kaddish vuodelta 2009 on meditatiivisempi kantaatti, joka muistaa holokaustin uhreja ja vetää siitä linjoja eksistentiaalisiin kysymyksiin. Teos syntyi Łódźin juutalaisen geton purkamisen muistoksi, ja sen johdannossa säveltäjä käyttää tuolloin 15-vuotiaan ghettoasukkaan Abraham Cytrynin tekstiä. Se löysi hyvin paikkansa myös Auschwitzin uhrien muistamisessa.
Yhdessä Bernsteinin ja Pendereckin teokset uhkuivat sellaista humaania ja spirituaalista voimaa, että Puolan Kansallisoopperan, Teatr Wielkin täyttänyt yleisö poistui liikuttuneena. Monisatapäinen esiintyjäjoukko, ytimenään Varsovan filharmoninen orkesteri ja kuoro, välitti eetoksen vaikuttavasti kapellimestari Christoph Königin johdolla.
Juutalaisuus oli tärkeä osa Leonard Bernsteinin identiteettiä sekä säveltäjänä että kapellimestarina, ja hän kirjoitti toistakymmentä teosta juutalaisiin teemoihin, mm. sinfoniat Jehemia ja Kaddish sekä Chichester Psalms. Bernsteinilla uskonnollisiin kokemuksiin yhdistyvät aina myös kompleksiset itsetutkiskelut, ristiriidat ja epäily. Näin myös Kaddish-sinfoniassa, joka syntyi John F. Kennedyn murhan muistolle.
Kaddish oli Bernsteinille murheenlapsi, sillä hän korjaili sitä useaan kertaan. Alkuperäisessä versiossaan kertoja lukee tekstejä, jotka perustuvat juutalaiseen rukoukseen kuolleiden puolesta. Teksti ei mainitse kuolemaa, sen sijaan se on elämän juhlaa. Bernstein keskusteli tekstistä vielä juuri ennen kuolemaansa (1990) ystävänsä Samuel Pisarin kanssa, joka on holokaustista selvinnyt puolalainen kirjailija. Hän teki siitä 2003 kantaesitetyn versionsa, jossa korostuvat hänen omat kamppailunsa natsien kuolemanleirillä.
Bernsteinilla rukous laajenee raivoisaksi yhteenotoksi Jumalan kanssa. Teoksen alussa kertoja syyttää häntä lupauksensa rikkomisesta ihmiskunnan kanssa. Scherzo on orkestraalisesti säkenöivä, mahlermainen uninäky, jossa Jumala on nukahtanut, ja kertojalla on valta matkata läpi luomistöiden oman mielikuvituksensa kautta. Jumalan herättyä ja nähtyä virheensä syntyy hänen ja ihmisen uusi yhteys.
Beethoven-festivaalin konsertissa kertojan rooli oli annettu puolalaiselle näyttelijälle Sławomira Łozińskalle. Hänen voimallinen resitointinsa ja näyttämöllinen sitoutumisensa antoivat tekstille sen dramaattisen ulottuvuuden, kapinan ja itsetutkiskelun vuorotellessa. Natalia Rubiś loisti sopraanonsa säteilyllä, ja hellä unilaulu oli teoksen kauneimpia hetkiä.
Bernstein käyttää musiikissaan selkeää symboliikkaa: ihmisen ristiriitoja kuvaa dodekafoninen, riitasointinen tekstuuri, ja hengellistä ulottuvuutta uusromanttinen, taivaita tavoitteleva melodiikka. West Side Storyn tekijä näyttäytyy svengaavassa rytmiikassa, joka ei ole esittäjilleen helppoa. Christoph König piti kaiken kuitenkin tarkassa kontrollissa. Orkesteri todisti sointikulttuurinsa. Kuorolla riitti jyhkeyttä, mutta rytmistä flowta olisi voinut olla enemmän. Lapsikuoro lauloi autuaasti.
Krzysztof Penderecki on käsitellyt niin holokaustia kuin ydinsodan uhkaa monessa dramaattisessa teoksessaan (mm. Hiroshima-sinfonia ja Dies Irae Auschwitzin urheille), mutta myöhäisessä Kaddishissa hän ottaa henkisemmän ja seestyneemmän näkökulman. Kyseessä on neliosainen kantaatti mieskuorolle, sopraanolle, tenorille ja kertojalle.
Teoksen teksteinä on Abraham Cytryni säkeiden lisäksi osia Jeremiaan valituslauluista ja Danielin kirjasta. Teos päättyy Kaddish Jatomiin (”Orpojen Kaddish), joka muistuttaa myös musiikillisesti juutalaista synagogalaulua säveltäjän oma tyylin läpi katsottuna.
Sławomir Holland oli kertojan roolissa ritualistisempi mutta yhtä vaikuttava kuin Sławomira Łozińska Bernsteinin teoksessa. Marokkolainen tenori Gerard Edery lauloi tenoriosat unohtumattomasti, pysäyttäen ajan hurmioituneesti venyttelevillä melismoillaan. Ei voinut olla kuvittelematta arabialaisen ja juutalaisen musiikin yhteyksiä. Orkesteri ja mieskuoro viimeistelivät suggestiivisen kokonaisuuden.
Beethoven-festivaalia johtaa edelleen sen luoja, tulisieluinen Elżbieta Penderecka, Krzysztof Pendereckin vaimo, joka oli koonnut vaikuttavan ohjelmiston, jossa puolalainen ja kansainvälinen musiikkikulttuuri kohtasivat. Suomalaisista taiteilijoista mukana oli kapellimestari Susanna Mälkki, joka johti Euroopan Unionin nuoris-orkesteria.
Itse ehdin mukaan vasta loppusuoralla. Mieleen jäi päätöskonsertin lisäksi saksalaisen nuoren baritonin Samuel Hasselhornin ja pianisti Joseph Breinin resitaali.
Hasselhorn on nuoren polven hienoimpia liedin taitajia. Hän viljelee jaloja sävyjä ja nyansseja kuin Fischer-Dieskau ikään, mutta hänestä löytyy myös dramaattista ryhtiä. Hän elää yhdessä loistavan pianistinsa kanssa joka heti tekstin ehdoilla.
Hasselhornin Mahler-levy sai tänä vuonna International Classical Music Awards -palkinnon vuoden levynä. Nyt hän ja Brein tarjosivat läpeensä poeetttiset tulkinnat Schumannin 12 laulusta Justinus Rernerin runoihin sekä Mahlerin Rückert-lauluista. Varsovan filharmonian kamarimusiikkisali oli akustisesti liedille ihanteellinen.
