Moni nykyesitys ammentaa teemoja ja tarinaa syventäviksi ja vahvistaviksi elementeiksi kuvaa, live-musiikkia ja tanssia. Niin tekee myös Routa Companyn ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteistuotantona valmistunut tulkinta Minna Canthin Anna Liisasta, josta muodostuu jonkinlainen häpeästä puhdistautuminen kaikille osallisille. Esitys vierailee & Espoon teatterissa toukokuun ensimmäiselle viikolle asti.
Kajaanilaisten tulkinnassa painottuu erityisesti rituaali, jonka ydin on transformaatiossa. Rituaaleja suoritetaan erityisissä tilanteissa ja niissä näkyvät yhteisön arvot. Teinityttönä lapsen aikuiselle miehelle saanut ja lapsensa puolivahingossa surmannut Anna Liisa elää salaisuuksineen ja tunnontuskineen lähtökohtaisesti muutoksessa. Anni Mikkelssonin ohjauksessa hän kasvaa vielä yhteisönsä normeja noudattavasta nuoresta naisesta näitä normeja haastavaksi yksilöksi. Häntä ympäröivä yhteisö joutuu tunnustamaan saman trauman ja saman muutoksen.
Esityksen muut henkilöt, Anna Liisan vanhemmat ja sisar, sulhanen Juhani sekä teini-Anna Liisan vietellyt Mikko ja tämän äiti, toimivat yksilöllisistä motiiveistaan huolimatta eräänlaisena “kuorona”, vastustajina ja todistajina Anna Liisan muutoksessa. Asetelma korostaa vahvasti myös Minna Canthin näytelmän yhteiskunnallisuutta: ilman näitä ihmisiä ja heidän moraalinormejaan Anna Liisan kohtalo olisi toisenlainen; rikosta ei olisi ehkä tapahtunutkaan.
Esityksen keskiössä on Milla Kuikan esittämän Anna Liisan sijaan “Tapaus Anna Liisa”. Siksi koko esiintyjäkaarti tuntuu elävän enemmänkin kollektiivina. Silti myös yksilöinä esiin piirtyvät tunnemyrskyssään elävän Anna Liisan lisäksi erityisesti uhmakas Pirkko-sisko (Vera Veiskola) ja lapsen niljakas isä Mikko (Mika Silvennoinen). Heidät piirretään tyypitellen ronskilla pensselillä. Satu Turusen ja Jukka Peltolanvanhemmista löytyy hiljaisempaa, vakuuttavaa syvyyttä. Jose Viitalan Johannes-sulhanen jätetään ja jättäytyy taka-alalle.
Näytelmätekstin ja tämänkin esityksen moraali ja vapautus nousevat totuudesta, jota on katsottava silmiin. Salatun rikoksen lisäksi muitakin totuuksia on kohdattava: Aikuinen mies on vietellyt 15-vuotiaan tytön ja paennut, kun tyttö on tullut raskaaksi. Tytön vanhempien ankaruus on jättänyt lapsen selviytymään yksin. Yhteisö on valmis sulkemaan silmänsä rikokselta, jos se peitellään uskottavasti. Ei kovin vierasta nykyajallekaan.
Esitystä on haluttu tuoda lähemmäs nykyihmistä käyttämällä tunnelman luomiseen ja viestin vahvistamiseen muun muassa PMMP:n ja Astrid Swanin nais- ja tyttöenergisoivia lauluja. Esityksen loppupuolella kaikuvat Bämä-kollektiivin biisin sanat “Kaiken takana on bämä!” (bämä on bitch+ämmä). Naiset eivät vapaudu ryhtymällä kilteiksi, ja se selviää myös tavasta, jolla Milla Kuikka kaivaa itsestään aggression ja eläimen.
Musiikki solahtaa poikkitaiteelliseen esitykseen vaivatta, ja varsinkin toisessa näytöksessä ryhmäkohtaukset vaihtuvat luontevasti yhteiseksi tanssiksi, mutta liikkeellistäminen ei aina suju ongelmitta. Maija Viipurinnäyttelijöille tekemä koreografia on välillä “vain tanssimista”, liikkeellinen ilmaisu kovin yleistä. Lisäksi vaihdokset puheesta fyysiseen ilmaisuun (tai tyylivaihdokset traagisesta koomiseen) tuntuvat välillä epäjohdonmukaisilta tai absurdeilta. Näyttelijöille tunnetilojen ja tyylilajien nopeat vaihdokset asettavat haasteita.
Viipuri tanssii itse herkästi ja koskettavasti kuolleen lapsen haamuna, joka on koko ajan läsnä Anna Liisan elämässä. Esityksen alun lapsenmurha on etäännytetty taiten ja toteutettu oivaltavasti.
Toisessa näytöksessä lavalle tuodaan Veera Kopsalan isokokoiset reliefit, joissa nähdään kolme eri-ikäistä naista. Hämmästyttävällä tavalla ne ovat koko esityksen kehollisin ja aistillisin elementti. Voimakkaat kuvat tuntuvat imevän kaiken huomion itseensä julistamalla naisen seksuaalista ja kehollista vapautumista. Teemaa olisi toki mahdollista korostaa muutenkin esityksen aikana, mutta nyt se jää reliefien tehtäväksi.
Canthin näytelmän realismia ja aikakautta rikkovat elementit sekä esimerkiksi sinne tänne lisätyt nykynuorten ilmaisut sekä piristävät että hajottavat esitystä. Vaikka tarkoitus lienee muistuttaa, ettei tarina ole kaukana meidänkään todellisuudestamme, tuntuvat ne lisäävän tyylilliseen soppaan turhia mausteita. Vieressäni istunutta nuorisoa ne kyllä naurattivat.
Minna Canthin viimeiseksi jäänyt näytelmä (1895) on saanut vuosien varrella lukuisia tulkintoja. Anni Mikkelsson kertoo Espoon käsiohjelmassa, että hänelle oli selvää valmistaa juuri tämä näytelmä ensimmäisenä johtajaohjauksenaan Kajaaniin vuonna 2023. Sen jälkeen esitys on nähty Tampereen teatterikesässä.
Routa Company & Kajaanin kaupunginteatteri: Anna Liisa. Teksti Minna Canth. Ohjaus Anni Mikkelsson. Koreografia Maija Viipuri. Lavastus Markku Hernetkoski ja Veera Kopsala. Lavastus Markku Hernetkoski ja Veera Kopsala. Puvut Tiina Siltala. Näyttelijät Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola, Mika Silvennoinen, Satu Tujula, Teija Töyry, Vera Veiskola, Maija Viipuri ja Jose Viitala. Ensi-ilta Kajaanissa 2023. Esitys Espoon teatterin Revontulihallissa 23.4.2025.
