Mahlerin viides sinfonia seuraa hänen monien aikaisempien sinfonioidensa tietä pimeydestä valoon, mutta silti se käsitettiin säveltäjän mielestä usein väärin. Teokseen liittyy monimielisyyttä, jossa Mahlerin rooli tuntuu vaihtuvan kokijasta ulkopuoliseksi ja idealistista epäilijäksi. Ratkaisuksi voisi ajatella partituuriuskollista objektiivisuutta, joka David Zinmanin ja Zürichin Tonhalle-orkesterin äänitteessä vuosia sitten tarkoitti lähinnä pidättyvyyttä. Paavo Järven lähtökohta saman orkesterin kanssa on myös objektiivinen, mutta hän reagoi teoksen dramaattisiin käänteisiin aktiivisemmin. Myös orkesteri tuntuu syttyneen teokseen, ja soolot on luonnehdittu aiempaa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
