Arvio: Viulu antoi äänen sorretuille naisille

Leila Josefowicz, photographed by Chris Lee, 5/13/15. Photo by Chris Lee
Leila Josefowicz, kuva: Chris Lee

Radion sinfoniaorkesterin painava vuodenavaus tuntui julistavan, että musiikki voi ja sen pitää olla yhteiskunnallisesti läsnä vaikeina aikoina. Musiikki ei ole todellisuuspakoa. Shostakovitshin viides sinfonia antoi äänen Stalinin terrorin keskellä elävien ihmisten tunteille. John Adamsin viime vuonna valmistunut laajamuotoinen viulusinfonia Scheherazade.2 on puolestaan kunnianosoitus sorron keskellä eläville naisille. Sen tavoitteena on kääntää katse naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, joka on edelleen maailman laajamittaisin ihmisoikeusongelma: ”Mielestäni ei ole mitään juhlittavaa siinä, että nainen säilyy elossa vain, koska hän pystyy nokkeluudellaan viihdyttämään murhanhimoista ja kieroutunutta miestä”, Adams viittaa Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kehyskertomuksen Sheherazadeen, joka kertojantaidoillaan kykeni katkaisemaan naisenpelkoisen ja pakkomielteisen hirmuhallitsijan vaimonteloituskierteen.

Ensimmäistä kertaa Suomessa kuultu Scheherazade.2, draamallinen sinfonia viululle ja orkesterille, uudelleenversioi Rimski-Korsakovin Sheherazaden romantisoivaa orientalismia tarkentaen ennen kaikkea fundamentalistisen islamin naisiin kohdistamaan julmuuteen. Cimbalomin pärinä viittilöi kevyesti itämaihin, mutta Leila Josefowiczin viulu puhui kaikkien alistettujen naisten puolesta: kunniamurhien, ihmiskaupan ja lapsiavioliittojen uhrien, keskenmenosta elinkautiseen joutuneiden eteläamerikkalaisten, perheväkivallan keskellä kärsivien suomalaisten puolesta. Tunnetusti naisten oikeuksien parantaminen on tehokkain tapa taistella köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan maailmalla.

Poliittisista oopperoistaan tunnettu Adams ei kaihda ajankohtaisia aiheita. Scheherazade.2 on vaikuttavasti konseptoitu monumentti, joka solullaan kertova, klassisen sinfonian neliosaiseen muotoon veistetty suurteos. Moniaineksinen orkesteritekstuuri läikkyi RSO:n käsissä kuvakudoksen tavoin muodostaen välillä viululle kipeän-hellästi vyöryvän tunnealustan tai muuttuen syyttäviksi patriarkoiksi, joiden vaski-iskut ruoskivat itsenäisyyttään tavoittelevaa naista. Viulun hahmossa oli jopa jotain messiaanista, ja lopun autuas, tonaalinen kohoaminen toi mieleen marttyyrikuoleman. Kolmannen osan oikeudenkäynti muistutti passioiden vastaavia kohtauksia: tyynen välinpitämättömän Jeesuksen tavoin viulu hymisi poissaolevasti herjaavan orkesterin pauhatessa.

Teos on sävelletty Josefowiczille, ja hänen intensiivisesti eläytyvä esityksensä muodostui väkeväksi elämykseksi. Josefowiczin villinä ja vapaana liehuva, ilmavasti kipunoiva viulusointi on ainutlaatuinen. Aiheen raskaudesta huolimatta teosta hallitsi viulun rauhanomainen, viisaan lempeästi laulava linja. Viulu-nainen on suuri selviytyjä. Sinfoniaa kuitenkin vaivasi Adamsin uusimmille sävellyksille tyypillinen yksityiskohtaisten tekstuurien hahmottomuus.

Shostakovitshin viides on suurenmoinen esimerkki siitä, että musiikki voi puhua ihmisille, kertoa totuuksia ja antaa lohtua. Shostakovitshin onnistui luoda teos, joka sosialistisen realismin omilla keinoilla puhui järjestelmää vastaan. Hannu Linnun ja RSO:n tämänkertainen tulkinta säästeli, venytti ja viivytteli nostaen kauniisti esiin sinfonian lyyrisiä ja klassillisen eleettömiä puolia. Näin tuhoisa rautaisuus, eleginen viiltävyys ja mielipuolisuus tehostuivat. Kovin syvälle kivun ja kuolemattoman toivon tunteisiin ei kuitenkaan päästy, vaan esitystä hallitsi älyllinen hienostuneisuus.

Avausteoksena kuultu Adams-hitti Short Ride in a Fast Machine (1986) on elämäniloa pulppuava motorinen duuripläjäys. Tässä konsertissa se toi kuitenkin mieleen länsimaista ihmistä kieputtavan, välinpitämättömäksi tekevän oravanpyörän.

Auli Särkiö

Musiikkitalo 8.1. klo 19
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu
Leila Josefowicz, viulu

Adams, Shostakovitsh
Istumapaikka: T-katsomo permannon takaosassa.

RONDO ARVIOI

Ilmaisun äärirajoilla

0
Hienoja jousikvartetteja liikkuu maailmalla tihenevään tahtiin. Parhaiden yhtyeiden taso on jo niin korkealla, ettei joukkoon näyttäisi mahtuvan enää yhtäkään, vaikka käyttäisi minkälaisia nuotteja, soittimia...

Adriana Materin ensilevytys lunastaa odotukset

0
Kesäkuussa 2023 tehtiin San Franciscossa Esa-Pekka Salosen johdolla aikamme musiikin historiaa, kun Kaija Saariahon toinen ooppera Adriana Mater (2005) taltioitiin Peter Sellarsin produktion kolmen...

Sibeliusta mestarin ottein

0
Sibeliuksen sinfonioiden levyttämisestä on tullut pitkälti ns. jäsentenvälinen eli suomalaisten kapellimestarien keskinäinen kisa, mutta säveltäjän viulukonserton pyrkii levyttämään yhä suurin osa kansainvälisistä viulistitähdistä, Tässä...

Rasistinen karkkikulho ja puuteripyllyjen identiteettiprojekti

0
  Ooppera on realismia, ooppera on anarkistista, ooppera on punkkia. Ooppera on myös elitististä, luokkasidonnaista ja täynnä vallan väärinkäyttöä. Tämä herkullinen kokonaiskeitos ristiriitoineen tekee oopperasta...

Shostakovitsh nousee Stalinin varjosta

0
Klaus Mäkelä aloittaa Shostakovitshin sinfonioiden levyttämisen kolmella teoksella, joissa kuvastuvat Stalinin varjostaman uran traumaattiset käänteet 1930-luvulta. Mahleriaanisen monumentaalinen neljäs sinfonia jäi vuonna 1936 harjoitustelineisiin,...

Kaunis ja koskettava sarjakuvaromaani

0
  Aivan ensimmäisenä ei tule mieleen, mitä yhteistä virolaissäveltäjä Arvo Pärtin elämänvaiheilla ja musiikilla voisi olla sarjakuvan kanssa. Arvo Pärtin musiikki löytää selittämättömän pakopaikan: kolmisointujen...

Kalevi Ahon maailma

0
  Sinfonian tulee sisältää koko maailma”, ilmoitti Gustav Mahler Sibeliukselle vuonna 1907, ja 75-vuotias Kalevi Aho tuntuu seuranneen ohjetta niin sinfonioissaan kuin elämäkertateoksensa otsikossa. Maailma, josta...

Tarmo Peltokosken Mozart tulvii tanssia ja energiaa

0
Tarmo Peltokosken debyytti Deutsche Grammophonen taiteilijana osuu maaliin, vaikka ensin Mozartin esitetyimpiin kuuluvien sinfonioiden kokonaisuus tuntui pelottavalta. Mitä 24-vuotiaalla lupauksella voi olla sanottavaa näin...

Kohti vastuullista musiikkikasvatusta

0
  Marja-Leena Juntusen ja Heidi Partin toimittama kirja Musiikkikasvatus muutoksessa pyrkii 27 kirjoittajan ja 600 sivun voimin avaamaan alan sisäisiä muutoksia ja pohtimaan sitä, miten...

ARTIKKELIT

Edellinen artikkeliPunakynaniska: Teitkö nämä viisi virhettä Sibelius-juhlissa?
Seuraava artikkeliPunakynäniska: Klassisen ja metallin kohtaamisia