Anton Webernin musiikin iskusana on tiiviys: tiivistä on tuotanto, yksittäiset teokset, ilmaisu. Lauluilla oli tärkeä merkitys kaikille Wienin toisen koulukunnan ydinmiehille. Niissä Schönberg, Berg ja Webern kehittelivät sävelkieltään myöhäisromantiikasta kohti uutta ilmaisua ja näin kuljettivat saksankielisen lied-tradition moderniin aikaan.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia tarjosi kattavan katsauksen Webernin lauluihin lied-illassa, jossa lauluprofessori Petteri Salomaa, sopraano Piia Komsi ja pianisti Ilmo Ranta yhdistivät voimansa nuoren polven laulajien kanssa. Sopraano Annami Hylkilän ura on jo vakiintunut, Laura Mäkitalo on juuri valmistunut ja Maiju Vaahtoluoto – tämän kesän Kangasniemi-voittaja – opintojensa loppuvaiheessa. Molemmat ovat lupaavia mezzosopraanoja.
Konsertti sisälsi valikoiman Webernin nuoruuden lauluja sekä kaikki tämän opusnumerolliset lauluäänelle ja pianolle säveltämät kokonaisuudet. ”] Webernin tuotantoon kuuluu myös lukuisia laululle ja soitinyhtyeelle kirjoitettuja kappaleita. Kronologisesti etenevä, harkitusti jäsennelty ohjelma korosti tuotannon sisäistä yhtenäisyyttä. Tyylin eteneminen kompleksista myöhäisromantiikasta atonaalisuuteen ja dodekafoniaan ilmeni tasaisena liukumana, jossa ydin pysyi samana: hiljainen aforistisuus, lyhyen muodon pakahduttava latautuneisuus. Sisäinen energia Webernin lauluihin syntyy yksityiskohdista. Tyylitellyt luontonäyt peilaavat hienopiirteisiä sielunliikkeitä.
Schönbergin ja kumppaneiden modernius oli nimenomaisesti ekspressionismia, uudenlaista tunneilmaisua, johon perinteinen tonaalisuus ei riittänyt. Vaikuttavimpia olivat tulkinnat, joissa laulaja meni ekspressionismin idean ytimiin. Annami Hylkilä teki vaikutuksen vakaan hallitulla mutta lyyrisesti hehkuvalla äänellään, jolla hän sitoi Webernin miniatyyrit dynaamisesti liikkuviksi kaariksi. Petteri Salomaa kohosti tekstiä taidokkaasti ja vaali – kuten muutkin illan esiintyjät – Webernin lauluille elintärkeitä hiljaisia nyansseja. Hän olisi kuitenkin voinut laulaa täsmällisemmin näin voimistaen taukojen ja katkosten merkitystä. Laura Mäkitalo ja Maiju Vaahtoluoto tulkitsivat vuorotellen Webernin suosiman aikalaisrunoilija Stefan Georgen teksteihin sävelletyn opus 4:n. Mäkitalon hillitty, hivenen kylmä sointi sekä Vaahtoluodon muhkea mutta hienosti kontrolloitu äänimateriaali tarjosivat pelkistettyihin ja arvoituksellisiin runoihin kaksi eri näkökulmaa.
Päällimmäisinä mieleen jäivät kuitenkin Piia Komsin viettelevät ja persoonalliset esitykset. Myöhäisromanttisiin rakkausnäkyihin hän toi ekstaasia ja unelmoivaa luonnosmaisuutta, viimeisissä, kuvanveistäjäystävä Hildegard Jonen teksteihin sävelletyissä dodekafonisissa lauluissa hän taituroi kontrasteilla pikkuruisista äännähdyksistä säteileviin huutomerkkeihin. Kuitenkin tulkinta säilyi perustaltaan samana, hohkaavaa runomerkitystä korostavana. Laulut pysyivät ensisijaisesti liedeinä silloinkin kun sävellystyyli muuttui. Yölliset kuvat ja kevään hurmio sitoivat varhaisia ja viimeisiä lauluja yhteen.
Ilmo Ranta toteutti sekä lauluissa että muutamissa soolokappaleissa huolellisesti Webernin hienopiirteisyyden, joka kehittyy tyylin edetessä yhä pointillistisempaan suuntaan. Yleisesti ottaen pianokosketus olisi voinut olla soivempi ja kirkkaampi, paikoin myös emotionaalisesti intiimimpi.
Auli Särkiö
Musiikkitalon Camerata-sali 18.10. klo 19
Ein Lied für dich allein – Anton Webernin lauluja
Petteri Salomaa, baritoni
Piia Komsi, sopraano
Annami Hylkilä, sopraano
Laura Mäkitalo, mezzosopraano
Maiju Vaahtoluoto, mezzosopraano
Ilmo Ranta, piano
