Symposiumin aihe Musiikki ja toiminta ei ollut pelkästään laajan sateenvarjomainen – tai näkökulmasta riippuen vastaavasti töksähtävän mitäänsanomaton: otsikon osoitti hyvin ajankohtaiseksi jo etnomusikologian professori Tarja Rautiainen-Keskustalo Tampereen yliopistosta. Yksilö kokee musiikkia, yhteiskunta haluaa tieteeltä näyttöjä kokemuksen sanallistamisesta tieteen keinoin. Rautiainen-Keskustalon mukaan tutkijayhteisön täytyy perustella olemassaoloaan entistä paremmin yhteiskunnalle.
Pirstaloituminen, tutkimusmenetelmien pluralismi ja suuntausten väliset kiistat ovat antaneet omat säväyksensä tällekin kentälle. Suomalaisen musiikintutkimus sai ensimmäisen oppituolinsa Helsingin yliopistoon, jossa painottuu edelleen yleinen musiikkitiede. Turun yliopistossa on suosittu kulttuurista musiikintutkimusta, Jyväskylässä kognitiivisuutta ja Tampereella etnomusikologiaa. Pienimuotoisesti toimitaan edelleen Åbo Akademissa ja Itä-Suomen yliopistossa.
Tampereen yliopiston hallintouudistusten ajankohtainen tilanne antaa havainnollistavan kuvan musiikintutkimuksen järjestäytymisestä tiedeyliopistojen kartalla. Tamperelainen perustutkinto-opiskelu toimii Median, viestinnän ja teatterin yksikössä, jossa nykyisten tietojen mukaan alkaa ensi syksynä englanninkielinen maisteriohjelma culture studies. Eli kyse on entisen pääaineen häviämisestä. Yliopistoihin kohdistuu suuria paineita muuttaa tutkintoja niin, että myös Turussa ja Helsingissä opiskelija suuntautuisi musiikintutkimukseen vasta maisterivaiheessa.
Varmaa on se, että soiva elämä säilyy, vaikka opintopolulle pääsisi ilman nuotinlukutaitoa. Kokemusta, kehollisuutta ja visuaalisuutta pursuava tutkimusaihekirjo osoitti Tampereella, että se keskustelee maailman kanssa. Pinnistelee ja testaa samalla oman kehänsä puritaanien sietokykyä. ”Che” Guevaran sissisodan teorialla voidaan lähestyä Pussy Riotin kaltaista ilmiötä. Kyllä ne neljä sointuakin toki voidaan analysoida. Musiikki hahmottuu taiteena, kulttuurisena käytäntönä, merkkejä sisältävänä tekstinä ja havaittuna välittäjäaineen värähtelynä kalvomaisilla pinnoilla.
Humanistinen tiede auttaa ympäröivää maailmaa käsitteellistämään todellisuuttaan ja muistamaan vaikkapa oman kulttuuripiirinsä historiaa. Kun liikakoulutusta tarkkaillaan ja syystäkin perataan pois, jonkun pitää tarkkailla sopivin välinein soivaa maailmaa ja sen musiikkikeskustelua. Juuri tämä kävi ilmi symposiumissa, kun puheenaiheena oli esimerkiksi käsitteen taidemusiikki muotoutuminen suomalaisessa sanomalehdistössä. Akatemiatutkija Juha Torvinen peräänkuulutti, että musiikintutkijoiden ammattikunnalla on vastuu käytössä olevan terminologian tilasta. Valvomisen puute on nukkumista. Myös rahoitettu tohtori vailla yhteiskuntavastuuta on pelottava asia tai ainakin punainen vaate nykyisen koulutuspoliittisen keskustelun aikoina.
Tatu Tamminen
