Jazzpolkuja, osa 24: Svengi tulee kehosta

  Keväällä kvartettinsa toisen studioalbumin julkaiseva jamisessioiden suuri ystävä, pianisti Riitta Paakki on perehtynyt syvälle 1950- ja 60-lukujen jazziin – aina tohtorintutkinnoksi asti.   Äänittäminen on aina jännää, mutta hyvin meni”, kertoo pianisti Riitta Paakki käytyään kvartettinsa kanssa vastikään studiossa ennen haastattelua. ”Tyypillisesti jazzlevyjä äänitetään kaksi päivää, joiden aikana pitäisi saada soitettua kaikki onnistuneesti ja hyvillä sooloilla, eikä ottoja hirveästi editoida jälkikäteen. Se on siinä mielessä aika herkkää puuhaa, ei kovinkaan kaukana livelevyn tekemisestä.” Flame […]
Edellinen artikkeliOopperan on kosketettava tunteita
Seuraava artikkeliPopulaaritaidetta, osa 21: Muodonmuutos ja maailmanrakennus