Jazzpolkuja, osa 18: Avonaisin korvin

Onnekkaisiin sattumiin luomisessaan uskova Pauli Lyytinen pitää jatkuvasti mielen auki suunnanmuutoksille. Hiljattain liudan uusia kokoonpanoja muodostanut saksofonisti ja säveltäjä on siirtynyt improvisaatiossaan kohti minimalistisempaa ajattelua.   Koen olevani sävellyksellinen improvisoija”, saksofonisti Pauli Lyytinen kuvailee tekemistään. ”Se kuulostaa sanahirviöltä, mutta säveltäminenhän on pohjimmiltaan hidasta improvisointia, ja improvisointi nopeaa säveltämistä. Minun kohdallani tämä tarkoittaa, että tärkeintä on sävellyksistä tuttu horisontaalinen kaari alkuineen, loppuineen ja kehittyvine motiiveineen, niin että pyrin improvisoidessani käytännössä säveltämään lennosta biisin.” Esimerkkinä tästä toimii […]
Edellinen artikkeliToukokuun näköislehti
Seuraava artikkeliPopulaaritaidetta, osa 15: Hajoaminen ja jälleensyntymä