Suomalainen yliopisto- ja taitelijaeliitti lankesi 1900-luvun alkupuoliskolla Saksan seireenikutsuihin hämmästyttävän nopeasti. Tapaus Yrjö Kilpinen (1892–1959) on kuitenkin omaa luokkaansa, sillä hän antautui lähes täydelleen – kenties vain antisemitismiä lukuun ottamatta – natsipropagandalle ja oli Uuden Saksan intomielinen kannattaja. Yrjö Kilpisen luottomies, natsi-Saksan johtaviin kuuluva säveltäjä ja Reichsmusikkammerin (Valtakunnan musiikkikamarin) puheenjohtaja Paul Graener (1872–1944) luonnehti Kilpistä Deutsche Kulturwacht -lehdessä (1933): ”Kaikkein kauneinta oli hänen haltioitunut ihailunsa kansamme heräämistä ja Führeriämme kohtaan. Tämä mies, jonka […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.