Perinteen ytimessä – mutta ei museossa

Jarana, darbuka, tanbur ja kora soivat nykyisin Suomessa siinä missä kantele ja jouhikkokin, mutta elantoa vähänkin eksoottisemman perinnemusiikin saralla on vaikea saada. Miten muualta tulleet muusikot kokevat perinteen ylläpitämisen uudessa ympäristössä? Säilyykö se vai fuusioituuko?   Jokaisella musiikkikulttuurilla on oma tarinansa ja merkityksensä, vaikka monesti niitä niputetaan ympäripyöreästi maailmanmusiikiksi. Ympäröivä yhteisö, etäisyys kotikulttuuriin ja soittokaverit vaikuttavat musiikkiin. Jotkut muusikot kurkottavat vapaasti kohti taivaanrantaa, jotkut kaivautuvat syvemmälle omiin juuriinsa – tai sekä että. Iranista kotoisin oleva […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
Edellinen artikkeliPohjoinen valkyyria pitää jalat maassa
Seuraava artikkeliMelkein suora lähetys