Vuodenaikojen päättymätön kierto on tarjonnut säveltäjille ehtymätöntä innoitusta aikakaudesta toiseen. Olipa sitten kyse Joseph Haydnin viimeisestä mestariteoksesta, tuosta valistuksen hengen oratorioilmentymästä Vuodenajat (Die Jahreszeiten, 1799–1801) tai Žibuoklė Martinaitytėn hienovireisestä, vuosikierron synnyttämiä sisäisiä herätteitä tarkastelevasta Sielunmaisemasta (2019) sellolle ja orkesterille, luonnon syklit ovat synnyttäneet musiikissa hämmästyttävän vaikuttavia sointikuvaelmia. Lajityypin tunnusomaisimmasta teoksesta on tietenkin kiittäminen Antonio Vivaldia, jonka vuosien 1718–20 tienoilla sävelletyn ja ensi kerran vuonna 1725 kokoelmassa Il Cimento dell′ Armonia e dell′ Inventione julkaistun […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.