Ulkomailta

  Fromental Halévyn Juutalaisnainen oli 1800-luvun puolenvälin suurin oopperahitti, mutta antisemitismi lopetti sen lennon. Nyt se on palaamassa lavoille, syystä: teos kertoo rasismista, uskonnollisen ääriajattelun tuhovoimasta ja suvaitsevaisuuden tarpeesta.   Grand opéraa, 1800-luvun ranskalaista valtatyyliä muistellaan aikansa Hollywood-spektaakkelina, jossa jättikuorot, baletit ja ylelliset lavasteet ovat draamaa tärkeämpiä. Tässä yleistyksessä sorrutaan teosten aliarvioimiseen. Totta kai niiden piti houkutella katsomoon nousevaa porvaristoa, mutta rönsyjen ytimessä oli usein kova poliittinen sanoma. Kaksi grand opéran suosituinta teosta, Halévyn Juutalaisnainen […]

  Berndt Alois Zimmermannin Die Soldaten on modernin oopperan ikoninen klassikko, jonka jokainen tuleminen on tapaus. Viimeksi se nähtiin Wiesbadenissa, jossa vauhtia ja kuhinaa riitti niin, että kaikkea ei ehtinyt edes nähdä.   B.A. Zimmermann aloitti Die Soldaten -oopperansa säveltämisen 1950-luvulla ja tarjoili sitä esitettäväksi 1960-luvun alussa. Silloin ei löytynyt Kölnistä riittävästi kulttuuritahtoa ylittämään oopperan päättäjien vihjailemia käytännön sanelemia rajoja; he pitivät liian hankalana rakentaa Zimmermannin edellyttämä katsomo, jossa istutaan pyörivillä tuoleilla. Näin voisi pyörähdellä […]

  Sukupolvensa säveltäjämestareista ehkä viimeisen, 93-vuotiaan György Kurtágin kauan odotettu esikoisooppera sai viime vuoden lopussa kantaesityksensä Milanon La Scalassa, ja siitä tuli myös Amsterdamin maaliskuisen Opera Forward -festivaalin odotetuin tapaus.   György Kurtágin ooppera Fin de partie perustuu uskollisesti Samuel Beckettin näytelmään, joka on käännetty suomeksi nimellä Leikin loppu. Teoksen nimi, teemat ja sävellyshistoria ovat luoneet auran aikakauden päättävästä tapauksesta, eikä aivan perusteetta.   Ooppera kertoo jonkinlaisessa psykologisesta maailmanlopun shakkimatissa elävästä omituisesta perhemuodostelmasta. Neljä hahmoa […]

  Milanon La Scala on perinteisen oopperaloiston tyyssija, ja yritykset uudistua ovat olleet kivuliaita. Rondon lukijamatkan huipensi Rossinin Wilhelm Tellin tuotanto, jossa sorron ja vapaustaistelun teemat toimivat väkevämmin musiikin kuin dystooppisen ohjauksen kautta.   Wilhelm Tell on Gioachino Rossinin viimeinen ooppera ja uran opus magnum, jota harvoin näkee alkuperäisessä asussaan sen mittavien esityksellisten haasteiden vuoksi. Kaukana ovat Sevillan parturit ja Tuhkimot, sillä viisituntinen, Pariisin oopperaan tehty teos on melkoinen spektaakkeli, bel canton ja grand opéran […]

  Voiko ooppera olla yhtä aikaa humoristista ja vakavaa, irrottelevaa ja syvällistä, visuaalista ja pelkistynyttä? Kyllä voi, Barrie Koskyn ohjaamissa produktioissa.   Alussa on pimeys, kunnes näyttämöltä alkaa paljastua jättimäinen kuolleen miehen pää ja tämän vieressä puolialaston, verinen nuorukainen. Daavidin ja Goljatin taistelustahan siinä on se, mutta mitä tapahtuu alkusoiton loputtua? Alkavat hurjat illalliset, jossa kuoro kirkuu, nauraa ja bailaa tanssien, kukkaisloistolla koristellun pöydän pursuillessa antimia kuten täytettyjä sikoja ja joutsenia. Kuin barokin maalaukset heräisivät henkiin. […]

  Sopraano Camilla Nylund elää uransa huippukautta. Ääni on kypsynyt täysiin Wagner-mittoihin ilman, että se olisi menettänyt yhtään raikkaan lyyrisestä ”jugendlich” -sävystään. Lisäksi hän on kehittynyt karismaattiseksi näyttelijäksi: hänellä on kyky samastua rooliin empatialla mutta silti ilman suuria teatraalisia elkeitä. Lentävän hollantilaisen Senta oli Helsingissä viime syksyn tapaus niin äänellisesti kuin taideopiskelijaksi ohjatun hahmon toteutukselta. Tänä kesänä Nylund laulaa Valkyyrian Sieglindea Bayreuthissa ja ensi vuonna Isoldea Jonas Kaufmannin rinnalla Bostonissa (kyseessä on tenorigurun kauan odotettu […]

  Salzburgin festivaali on vähän haeskellut itseään sitten Gerard Mortierin päivien, mutta nyt uusi intendentti Markus Hinterhäuser on ravistellut sen hereille. Tämänkertainen festivaali tarjosi yhteiskunnallisia teemoja vallasta, terrorismista ja pakolaisuudesta sodan kauhuihin.   Belgialainen impressaari Gerard Mortier (1943–2014) teki historiaa tuomalla Salzburgin festivaalin Herbert von Karajanin ajan kohmeesta nykyaikaan. Kaudellaan 1991–2001 hän toi ohjelmaan nykymusiikkia ja railakkaita ohjauksia ja tilasi Kaija Saariaholta läpimurto-oopperan Kaukainen rakkaus – sen ohella että haukkui Itävallan päättäjät aamuinfoissaan. Tämän jälkeen Salzburgissa […]

Ooppera on kokonaistaideteos, jossa eri elementtien suhde on koko ajan muutoksessa. Menneen kesän tärkeimpien saksalaisten festivaalien uusissa Wagner-tuotannoissa korostuu kuvataiteilijoiden ja musiikin osuus, kun taas ohjaus jää yllättävästi taka-alalle.   Saksalaiset oopperatalot ovat paras paikka alan trendien tähystelyyn. Ne ovat hyvin subventoituja, ja niiden yleisö on tottunut kokeiluihin, joten niissä uskalletaan enemmän kuin muualla. Jos viime vuosikymmenten ohjaustyylejä katsoo, niin modernisointi realistisena nykypäivän arkeen naulaamisena on jo kaikkialla paseé. Välillä kaikki pestasivat elokuvaihmisiä uusien tuulien […]

  Slaavilaista alkuvoimaa ja kestävien äänten urheilujuhlaa – tätä on Wagner venäläisittäin. Valeri Gergijevin 2000-luvun alussa synnyttämä Ring-tetralogia on maan ensimmäinen varsinainen Ring-tuotanto ja pyörii yhä lähes täysille saleille.   Valeri Gergijev on sinnikkäästi pyrkinyt luomaan venäläistä Wagner-traditiota: hän on vakiinnuttanut Wagner-oopperat Pietarin Mariinski-teatterin ohjelmistoon sekä levyttänyt Parsifalin, Valkyyrian ja Reininkullan menestyksekkäästi talon orkesterin ja kansainvälisten huippusolistien kanssa Mariinskin omalle levymerkille. Parsifalin ja Lohengrinin Gergijev toi Mariinskiin 90-luvun lopulla, ja uuden vuosituhannen alkaessa hänen silmissään […]

    Milanon La Scala on päässyt takaisin italialaisille juurilleen Riccardo Chaillyn aloitettua ylikapellimestarina. Rondon lukijamatkalaiset saivat todistaa Verdi-perinteen voimaa.   Muutamilla italialaisilla oopperataloilla on vielä pidemmät perinteet kuin Milanon La Scalalla, mutta missään ne eivät henkilöidy yhtä väkevästi säveltäjiin, laulajiin ja kapellimestareihin. Verdi-pyhättönä La Scala sai jo melkein sakraalia ilmettä Riccardo Mutin pitkällä johtajakaudella 1986–2005, jolloin maestro valvoi pikkutarkasti partituurien kirjainta. Mutin ja Scalan suhde loppui dramaattiseen välirikkoon, ja loukkaantunut maestro palasi taloon vasta […]