Brucknerin sinfoniat ovat massiivisia vuorenjärkäleitä, mutta viime vuosina esitykset tuntuvat toisinaan juuttuneen geologiseen aikakäsitykseen. Tämä Stuttgartin radio-orkesterin esitys vuodelta 1958 esittelee tulkinnan, jossa sinfoninen arkkitehtuuri jäsentyy dynaamisena ja etenevänä. Paul Hindemith ei edusta niinkään germaanista Kapellmeister-perinnettä kuin omaa säveltäjäestetiikkaansa, objektiivista, mutta ekspressiivistä otetta. Se kuuluu erityisesti avausosassa, jossa pää- ja sivuteemat on eritelty selkeästi. Nousu osan keskellä olevalle huipulle on kiihkeä, mutta loppuhuipentuma avautuu ylevään avaruuteen. Suuri Adagio on kestoltaan miltei saman mittainen, mikä lujittaa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
