Vielä 20-30 vuotta sitten ei olisi tuntunut oudolta levyttää Carl Philipp Emanuel Bachin (1714-1788) klaveerikonserttoja modernilla konserttiflyygelillä. 2000-luvulla tämä musiikki kuuluu yhä enemmän perioditulkitsijoiden reviiriin, ja Michael Rischen kahdentoista ”pianokonserton” kokoelma kuulostaa sen vuoksi nostalgiselta, rehdisti suoraviivaiselta soitolta. Bach sävelsi konserttonsa cembalolle tai fortepianolle, jotka ovat nykyisin vakiintuneet näiden teosten soolosoittimiksi. Rische soittaa konsertoista kolme soolona ja F-duuri-kaksoiskonserton Wq 46 yhdessä pianisti Rainer Maria Klaasin kanssa. Myös Leipzigin Kammersymphonie soittaa nykyaikaisin välinein. Tosiasia on, […]
Salasanan palautus
Palauta salasanasi
Salasana lähetetään sinulla sähköpostitse.