Beethovenin kaksi ensimmäistä sinfoniaa (1800–1802) jatkoivat wieniläisklassista perinnettä mutta murtautuivat myös ulos sovituista pelisäännöistä. Historiallinen esitystapa on usein korostanut teosten radikaaliutta muurinmurtajamaisella aggressiivisuudella, mutta konserttimestari Bernhard Forckin liidaamana soittava Berliinin vanhan musiikin akatemia löytää enemmän nyansseja kaihtamatta rämäpäistä optimismia. Harmonia mundin Beethoven-sarjassa sinfoniat on yhdistetty muiden säveltäjien, tässä kahta sukupolvea varhaisempiin, mutta yhtä yllätyksellisiin C. P. E. Bachin sinfonioihin. Bachin F-duuri-sinfonialla näyttäisi olevan yhteys Beethovenin ensimmäiseen sinfoniaan, mutta vertailuasetelma on hedelmällinen laajemmassa, Mozartin ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
