Richard Straussin baletti Schlagobers (”Kermavaahtoa”) on juuri niin höttöinen ja suussa sulava, kuin nimi antaa olettaa. Vuonna 1924 sen valssitahtiset muistot wieniläisten sokerileivonnaisten sotaa edeltäneestä kulta-ajasta eivät ottaneet tulta, mutta nykykuulijalle sen taitavalla orkesterinkäsittelyllä kuorrutetut herkut maistuvat herkulliselta, alhaisesta ravintosisällöstä huolimatta. Ranskankielisen Sveitsin orkesterin peräsimeen asettunut Jonathan Nott ottaa baletin orkesterisarjasta ilon irti, ja soittajat silaavat virtuoosihaasteet notkeasti keimaillen. Straussin seuraksi on valikoitunut vähän kummallisia kumppaneita. Debussyn Jeux’llä (1913) on flirttaileva puolensa, mutta teoksen avoin […]
Salasanan palautus
Palauta salasanasi
Salasana lähetetään sinulla sähköpostitse.