William Waltonin kaksi sinfoniaa ovat 1900-luvun brittiklassikoita, joihin muualta tulleet kapellimestarit ovat harvoin tarttuneet. Bournemouthin sinfonikkoja pitkään johtanut Kirill Karabits tuo teoksiin päättäväistä draamaa ja estotonta svengiä, jotka jättävät taakseen monia kohteliaampia esityksiä. Ensimmäisessä sinfoniassa (1935) erottuu tavallista enemmän Sibeliuksen vaikutusta, ja varsinkin ensiosa kuulostaa modernilta versiolta Lemminkäisen ja Saaren neitojen kohtaamisesta. Se on vain korvan lumetta, sillä teos ei ollut saatavilla tai kuultavissa Waltonin säveltäessä sinfoniaa. Bournemouthin sinfonikkojen tulkinta on yksi viime aikojen onnistuneimmista, […]
Salasanan palautus
Palauta salasanasi
Salasana lähetetään sinulla sähköpostitse.