Joseph Labor (1842–1924) kuului keisarillisena hoviurkurina Itävallan musiikkieliittiin. Labor tuli 3-vuotiaana sokeaksi, mutta pystyi rakentamaan merkittävän muusikonuran ja opetti pianonsoittoa mm. Arnold Schönbergille ja Alma Mahlerille. Kahtia jakaantuneella musiikkikentällä hän ihaili Wagneria, mutta oli Brahmsin ystävä. Labor oli kiinnostunut renessanssi- ja barokkimusiikista, vaikka vaikutteet musiikissa eivät ole suuria. Capriccion tuplalevyllä esiintyvät soittajat todistavat kaunopuheisesti Laborin puolesta, ja levyjen neljä teosta kertovat kahden muusikkotuttavan vaikutuksesta. Klarinettisävellyksissä innoituksen lähteenä oli Richard Mühlfeld, jolle myös Brahms sävelsi klarinettiteoksensa.
Labor kuului rikkaan Wittgensteinin perheen lähipiiriin. Kun pianisti Paul Wittgenstein menetti oikean kätensä maailmansodassa, Labor sävelsi hänelle tusinan verran teoksia. Siten molemmissa klarinettitrioissa (1917, 1919) piano-osuus on kirjoitettu vasemmalle kädelle. Kvintetto klarinetille, pianolle ja jousitriolle op. 11 on vuodelta 1900 ja Kvintetto pianolle ja puhaltimille vuodelta 1920. Laborin musiikki edustaa romanttista mainstreamia Goldmarkin, Fuchsin tai Reinecken hengessä. Siitä erottuu Schumannilta peritty runollisuus, mutta kartellessaan surua ja vakavuutta musiikki on äityä ylenpalttisen herttaiseksi. Taidokkaasti sommiteltuina ja sopivasti annosteltuna Laborin teokset tarjoavat huojentavaa todellisuuspakoa.
Antti Häyrynen
