Politisointi taiteessa takaa parhaassa tapauksessa huikean menestyksen. Giacomo Puccini löi oikealla hetkellä pöytään Tosca-kortin. Nainen, joka yritti luikerrella Italian sisäpoliittisissa kiemuroissa, vetosi vastustamattomasti italialaiseen yleisöön. Mutta pahimmassa tapauksessa politisoinnista tulee floppi, jossa yritetään tarjota vanhaa kakkua kaatamalla sen päälle uusi kerros siirappia. Sillä voidaan aiheuttaa suoranaisia vahinkoja.
Kirja-ala täydentää tyhjentyviä lukijarivejään poliittisella kirjallisuudella. Se tekee sen hienosti, ja onhan sillä perinteitäkin. Klassisen musiikin puolelle politisointi on kuulunut marginaalisesti, ellei oteta huomioon Papa Haydnin kunnallispolitiikkaa tai 1900-luvun vasemmistolaista liikehdintää. Politisointi houkuttaa kuitenkin koko ajan enemmän. Yhteiskunnallisen relevanssin tyhjiö on niin suuri, että reaktio on ymmärrettävä.
Dresdenin kaupunki on Saksan poliittisella kentällä ollut aina poliittisesti ongelmallinen, historiansa ja sijaintinsa vankina. Siitä johtuen on Dresden ollut hedelmällinen pinta mitä erilaisimmille liikkeille, vaikkei rokokoosiluettia katsoessa sitä heti uskoisi. Se on ollut myös vapauden keskittymä: Chopin saapui sinne Pariisista vanhempiaan tapaamaan, Rahmaninov sävelsi siellä toisen sinfoniansa, Richard Straussin Salome sai siellä kantaesityksensä.
Mutta eräs toinenkin nuori mies aloitti siellä valtavan uransa – Vladimir Putin, Dresdenin KGB-toimistossa. Dresdenissä syntyi myös Pegida, kansalaisliike, joka vastustaa Euroopan islamisaatiota, ja dresdeniläistaustainen on myös Alternative für Deutschland, oikeistolaispopulistinen puolue, joka voimalla ryntää Saksan valtiopäiville. Dresdenin sinfonikot ovat äsken ilmoittaneet järjestävänsä konsertin Trumpin muurin äärellä Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla. Ennustettavissa on, että Yhdysvallat kaataa suunnitelman, mutta siltikin tempauksesta saatavat otsikot ovat tärkeämpiä kuin orkesterin sata tavallista, vaiettua konserttia.
Tämä Dresdenin sinfonikkojen tempaus ei ole sarallaan ensimmäinen. Noin vuosi sitten he järjestivät konsertin armenialaisten kansanmurhan muistoksi, ja tapahtumapaikaksi valittiin Istanbul. Ei tarvittu selvänäkijää ennustamaan, että Turkin hallitus vaati konsertin peruuttamista. Mutta mitä siitä – oikea tavoite oli jo saavutettu: Saksassa (ei Istanbulissa – ja vähätkin välittämättä tapetuista armenialaisista!) saatiin aikaan riittävä kohu ja riittävä määrä otsikoita. Orkesterin ei tarvinnut lainkaan soittaa, jotta se olisi esillä.
Saksan media polemisoi vuosi sitten tätä tapausta pitkään. Korkeamman tason asiantuntijat toistivat monta kertaa, että oikeastaan hetki eräänlaiselle Turkki-Armenia-sovinnolle oli jo kypsä, mutta sinfonikkojen jupakka heitti sen päälle varjon ja sai saksalaiset näyttämään miehittäjiltä. Ei siis ihme, että sovinnonprosessi hankaloitui.
Itsensä markkinointiin keskittyvä politisointi ei välitä mistään muusta kuin itsestään.
Luigi Nono pyrki vasemmistolaisella politisoinnillaan parantamaan oloja ja saamaan yhteiskunnan reagoimaan puutteisiin – vaikka silläkin oli varjopuolensa Neuvostoliiton-matkoineen. Nykyiset taiteella politisoijat taas pyrkivät parantamaan ainoastaan omia olojaan ja saamaan muut katsomaan heitä. Muusikot saavat itsensä näyttämään radikaaleilta, rohkeilta ja vaativilta. Tosiasiassa he vaativat jotakin, joka on yleinen poliittinen konsensus. Trumpin muuria vastustaa koko länsimaalainen kulttuuririntama, samoin kuin yleiseseti vaaditaan armenialaisten kansanmurhan tunnustamista. Ei ole mitenkään erityisen rohkeaa vaatia sitä klassisen musiikin keinoin – otsikot ovat itse asiassa turhia.
Taidekenttä on läpi historian ollut riippuvainen vallassa olijoista. Mikäli se on heittäytynyt poliittiseksi, on se yleensä tapahtunut hallitsijoiden tahdosta tai suostumuksella. Aivan kuten nämä taiteilijat, jotka tänä päivänä yrittävät näin saada itsensä näyttämään kapinoitsijoilta. Menestykseen on monta tietä, ja sitä hakivat niin Nono niin kuin Puccinikin. Mutta nykyinen, itsensä markkinointiin keskittyvä politisointi ei välitä mistään muusta kuin itsestään. Useimmiten se onnistuu lopulta vetämään kaiken mukanaan lokaan.
Jüri Reinvere
