lauantai huhtikuu 20. 2024

Kateus korventaa

Kun entinen pääministerimme Sanna Marin näyttäytyy kansainvälisissä yhteyksissä maailmankuulujen julkkisten seurassa ja saa punaisilla matoilla osakseen ihailua, on suomalainen harmissaan ja kateellinen – ehkä myös mustasukkainen. Miten Sannalla on varaa siihen ja tuohon asuun ja käsilaukkuun, paljonko hänen tulonsa ovat nykyään, kuinka hän pystyi lahjoittamaan Jutta Urpilaisen vaalikassaan hyvätuloisen suomalaisen vuosiansion verran rahaa tuosta vain.

Sanna on hylännyt meidät. Kansa äänesti Sannan huipulle, kansa oli ylpeä hänestä, ja nyt hän ei enää tarvitse luottamustamme. Kansa rakasti ja nyt kansa kadehtii.

Kollektiivinen kateus synnyttää ilkeää puhetta, kyttäämistä, kuiskintaa, spekulointia. Media saa otsikoista muhkeat tulot. Kuvaajat kyttäävät Sannan kampaajarakkaan liikkeen ovea. Sanna hieman näpäyttää uteliaita sosiaalisessa mediassa laittamalla sinne näyttäviä ja arvoituksellisia kuvia elämästään. Saavuttaako Sanna koskaan sitä, mitä hän eniten poliitikkovuosinaan kaipasi: olla rauhassa ja elää omaa elämäänsä? Vai onko kaikki peliä, joka tähtää pitkälle matkalle enenevässä julkisuudessa.

 

Kateudesta katkeruuteen on vain yksi pysäkinväli

Kolme käsitettä: kateus, kilpailu ja katkeruus. Kateus on ihmisen tunne, joka syntyy halusta omistaa tai saavuttaa jotain, mitä toisella henkilöllä on. Tunne syntyy esimerkiksi silloin, kun ihminen kokee mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua suhteessa toisiin. Kateuden tunne voi myös liittyä esimerkiksi toisen henkilön omaisuuteen, ulkonäköön, taitoihin, menestykseen tai onnellisuuteen. Kateus on negatiivisia tunteita, katkeruutta, vihaa ja tunnetta nöyryytetyksi tulemisesta.

Kilpailu on tilanne, jossa kaksi tai useampi yksilö tai ryhmä pyrkii saavuttamaan saman päämäärän tai tavoitteen. Se voi olla terve ja rakentava tapa kannustaa ihmisiä kehittymään ja saavuttamaan parhaansa.

Vaikka kilpailu ja kateus voivat joskus esiintyä samanaikaisesti, on tärkeää erottaa nämä kaksi käsitettä ja pyrkiä edistämään elämässään terveellistä kilpailua ilman kateutta.

Kateus voi kuitenkin joskus toimia ärsykkeenä ja motivaationa saavuttaa tavoitteita, joita toiset ovat saavuttaneet. Tämä voi kannustaa yksilöä työskentelemään kovemmin ja tekemään enemmän töitä oman menestyksensä saavuttamiseksi – halua näyttää.

Katkeruus on pitkäkestoinen tunne, joka syntyy pettymyksestä, loukkaantumisesta tai äärimmäisen epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Se voi kehittyä, kun yksilö kokee, että häntä on kohdeltu toistuvasti väärin tai että hän ei ole saanut ansaitsemaansa tunnustusta tai palkintoa omista pyrkimyksistään.

Katkeruus aiheuttaa stressiä, ahdistusta, masennusta, jotka voivat heikentää immuunijärjestelmää ja altistaa sairauksille. Katkeruus voi olla myös harhaluuloisuushäiriöiden polttoainetta. Kateudesta katkeruuteen on vain yksi pysäkinväli.

***

Kateus, sen eri muodot, kilpailu ja katkeruus ovat taide-elämässä yleisiä taiteilijan ominaisuuksia. Ilman tietoista tai tiedostamatonta kilpailua kehittyminen osaajana ei ole mahdollista. Oppiminen on kilpailua itsensä kanssa – mitä se sitten tarkoittaakaan – mutta myös toisten osaamiseen rinnastamista.

Kun taiteilija saavuttaa vertaistensa hyväksynnän, hän voi kurottautua astetta ylemmäs löytääkseen oman henkilökohtaisen äänensä, viivansa, sointinsa.

Kun saavutettu persoonallinen ominaisuus, erityispiirre, saa osakseen yleistä ihailua ja kiitosta kansallisesti ja myöhemmin kansainvälisesti, on tekijä astunut miinakenttään, joka on viritetty kollektiivisella kateudella.

***

Voiko itselleen olla kateellinen? Kyllä, on mahdollista tuntea kateutta itseään kohtaan. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kateudeksi tai itsekateudeksi.

Menemättä freudilaisuuteen, oidipaalisuuteen tai kolmannen käsitteeseen, kerron, milloin itse olen ollut itselleni kateellinen. Kun kuuntelin erästä varhaista sävellystäni, josta en juuri muistanut yksityiskohtia, ihastuin johonkin kohtaan muistamatta, että olen itse kirjoittanut sen 30 vuotta sitten. Tästä seurasi ikävä tunne: mahtaisinko enää osata kirjoittaa noin.

Eräs kuvataiteilijaystäväni pillastuu siitä, kun hänen taulunsa lähtevät ostajan matkaan. Siinä on toki kyse omistuksen vaihtumisesta korvausta vastaan, mutta myös kiinnipitämisestä. Kun sitten myöhemmin taiteilija on huomannut, että hänen taulunsa vaihtavat huutokaupassa omistajaa jo reilusti parempaan hintaan, on taiteilija kateellinen ja katkera, itselleen.

Eräs pianisti lopetti levyjensä kuuntelemisen huomattuaan, ettei pysty soittamaan ikääntyessään yhtä notkeasti kuin nuorempana. Hän keksi sanonnan ”nykyään soitan paremmin kuin koskaan” kompensoidakseen tuota kolmannen vaikutusta elämässään. Tätä muuten kuulee usein vanhenevien taitelijoiden puheessa.

Yhtä kaikki, itsekin sävellän paremmin kuin koskaan, sillä en enää hevin kuuntele aikaisempia teoksiani.

Kimmo Hakola

KOLUMNISTIT

Johan Tallgren
14 VIESTIT0 KOMMENTIT
Juri Reinvere
12 VIESTIT0 KOMMENTIT
Kai Amberla
45 VIESTIT0 KOMMENTIT
Kimmo Hakola
33 VIESTIT0 KOMMENTIT
Lotta Wennakoski
16 VIESTIT0 KOMMENTIT
Minna Leinonen
15 VIESTIT0 KOMMENTIT
Mioko Yokoyama
1 VIESTIT0 KOMMENTIT
Olli Virtaperko
46 VIESTIT0 KOMMENTIT
Susanna Valimaki
21 VIESTIT0 KOMMENTIT