Harva muistaa elokuussa 1970 Helsingin Linnunlaulussa tapahtunutta siltaonnettomuutta. Linnunlaulun kolmas silta, joka ylitti Helsingin pääradan vilkkaat raiteet Tokoinrannan ja huvila-alueen välillä, romahti yllättäen.
Uutta betonista kaarisiltaa valettiin raiteiden yläpuolelle rakennettujen puisten telineiden varaan. Kesken valutyön jokin petti tukirakenteissa: massiivinen betonimassa ja puumuotit romahtivat suoraan vilkkaasti liikennöidyille junaraiteille katkoen mennessään sähkölinjat.
Onni onnettomuudessa oli, että romahdus tapahtui pyhäpäivänä. Vaikka sähköjohdot katkesivat ja rata tukkeutui, kukaan ei kuollut.
Nuori, vasta 23-vuotias Teknillisen korkeakoulun opiskelija Ilpo Kokkila toimi siltatyömaan vastaavana mestarina. Onnettomuus on jäänyt suomalaisen rakennusalan historiaan yhtenä Kokkilan uran ikävimmistä mutta opettavaisimmista oppitunneista.
Garden Helsinki -areenahanke on pitkäikäinen ja monivaiheinen kaupunkikehitysprojekti, jonka tavoitteena on ollut rakentaa uusi jättimäinen monitoimiareena Helsingin Taka-Töölöön. Hankkeen historia ulottuu aina vuoteen 2008 saakka.
Monien kiemuroiden ja ikävien suhmurointien jälkeen – kuten jokainen varmaan muistaa – Suomen hallitus antoi 20. heinäkuuta 2026 virallisen tiedonannon, jossa se veti Garden Helsingin 35 miljoonan euron ehdollisen valtiontuen pois ja ilmoitti, ettei hanketta enää edistetä valtion toimesta. Samalla käynnistettiin laajempi selvitystyö suuren kokoluokan areenoiden tarpeesta Suomessa.
Valtiontuen peruuntumisesta huolimatta hanke ei ole virallisesti kuollut. Koska alueen asemakaava ja rakennusoikeus ovat yhä voimassa, projektiyhtiö ja HIFK selvittävät parhaillaan edellytyksiä viedä areenahanke maaliin puhtaasti yksityisellä rahoituksella. Hankkeen kohtalonhetket ja lopullinen rahoitusratkaisu ovat odotettavissa syksyn aikana.
Rakennusteollisuuden suurmiehen, vuorineuvos Ilpo Kokkilan ote on tässäkin hankkeessa ollut taustalla vahva. Kokkila on menestynyt uransa aikana monien suurhankkeiden urakoitsijana – jää nähtäväksi, tarvitseeko rakennusyhtiö SRV lopulta tätä hanketta.
Garden Helsinki -hanketta on brändätty julkisuudessa enemmän laajana monitoimi- ja kulttuuriareenana kuin pelkkänä HIFK:n uutena jäähallina. HIFK:ta ei ole mainittu viestinnässä vuosiin edes vahingossa.
Kulttuurista puhuminen on äimistyttänyt erityisesti kulttuuriväkeä, koska kulttuurin julkista rahoitusta on leikattu viime vuosina kohtuuttomasti.
Hankkeen kulttuuripuheelle on ollut useita strategisia, taloudellisia ja poliittisia syitä. SM-liigan runkosarjassa pelataan alkavalla kaudella 32 kotipeliä. Jättimäinen areenainvestointi ei voi mitenkään kannattaa, jos halli on aktiivisessa käytössä vain 32 iltana vuodessa.
Jotta areena saadaan kannattavaksi, sen käyttöasteen on oltava mahdollisimman korkea. Tämä vaatii kansainvälisiä megakonsertteja, show-esityksiä, gaaloja, messuja ja muita kulttuuritapahtumia, jotka vetävät hallin täyteen ympäri vuoden.
Urheiluseuran ruhtinaalinen tukeminen valtion kirstusta on poliittisesti hankalaa. Kohutun 35 miljoonan euron valtiontuen myöntämistä puhtaasti yhden yksityisen ammattilaisurheiluseuran uuteen kotikenttään olisi ollut mahdotonta hyväksyä.
Kun hanketta puolustettiin yhteiskunnallisesti painottamalla sen hyötyjä koko Helsingin vetovoimalle, kulttuurielämälle, matkailulle ja arkiliikunnalle, hanke pystyttiin perustelemaan helpommin yleishyödyllisenä ja julkista tukea tarvitsevana.
Helsingissä on toki huutava pula kansainvälisen tason sisäareenoista. Suunnitelmissa areenan kapasiteetti konserttikäytössä on jopa yli 23 000 paikkaa ja jääkiekko-otteluissa noin 19 000 paikkaa.
HIFK on kuitenkin alusta asti ollut hankkeen liikkeellepaneva voima, osaomistaja ja tuleva päävuokralainen. Projektin viestiminen laajana kulttuuriareenana oli silti välttämätöntä, jotta sille saatiin houkuteltua suuria yksityisiä sijoittajia, poliittista hyväksyntää ja viranomaisten kaavalupia.
Koska kyseessä on Suomessa uusi areenakonsepti, sen tunnelit ja lastausalueet on mitoitettu nykyaikaisten Euroopassa liikkuvien megarekkojen vaatiman korkeuden ja leveyden mukaan. Maanalaisissa tiloissa on riittävästi kääntösädettä, jotta pitkät rekkayhdistelmät mahtuvat peruuttamaan ja toimimaan vaivattomasti. Rekat pääsevät ajamaan sisään aivan esiintymislavan välittömään läheisyyteen, mikä tekee raskaiden valo-, ääni- ja screenrakenteiden purkamisesta sekä lastaamisesta nopeaa. Tämä valmius kiinnostaa suuria kansainvälisiä konsertinjärjestäjiä.
Kävikö tässä niin, että poliittisen rahoitusprosessin ohituskaistalla luistelu pilasi sisänsä mielenkiintoisen ja pitkälle tulevaisuuteen tähdänneen hankkeen?
