Kaupunki, jolla on historiallinen linna, on onnekas. Savonlinnassa sijaitsee lumoava, jyhkeä Olavinlinna torneineen. Sinne kansainvälinen oopperatähtemme Aino Ackté päätti perustaa oopperajuhlat nähdessään linnan vuonna 1907. Ensimmäiset juhlat vietettiin kesällä 1912. Loppu onkin sitten vahva osa kulttuurielämämme menestystarinaa toinen toistaan juhlavine käänteineen.
Tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlat saavutti tähänastisen historiansa taiteellisen lakipisteen. Milanon Teatro alla Scalan harvinainen vierailu huipensi myös hienolla tavalla Jorma Silvastin johtajakauden. Nyt Savonlinna on viimeistään noussut eturivin kansainvälisten oopperajuhlien joukkoon: On omia vahvoja tuotantoja, mutta myös huippuvierailuja. Yhteistyötä niukasti reissaavien milanolaisten kanssa kannattaa vaalia.
Teatro alla Scalan ohjelmassa oli Verdin harvoin esillä oleva nuoruudenooppera I masnadieri (Rosvot), joka muuten on esitetty Savonlinnan juhlilla jo 1998 – hieno meriitti Savonlinnan ohjelmasuunnittelulle. Oopperan libretto on toki testosteronin kyllästämä brutaali unen kryptisyysestä ammentava sotilasfantasia, mutta musiikki on sitäkin puhtainta, upeasti soljuvaa bel cantoa.
Jos Verdin toposmaailmaan tarvitsee käsikirjan, on tämän oopperan numerokavalkadeissa esillä jo kaikki mahdolliset säveltäjän myöhemmissä oopperoissaan kylvämät aariakarakterit. Vierailu oli suurta laulun juhlaa. La Scalan mieskuoro on uskoakseni soivuudessaan maailman paras, linnan muurit tuntuivat jo värisevän ja hehkuvan.
Milanolaisten gaalakonsertti ei sen sijaan yltänyt vaikuttavuudessaan samalle tasolle Verdin Rosvot-oopperan esityksen kanssa. Sopraano Sonya Yonchevan peruutuksen korvannut Maria José Siri on urallaan hyvässä nousukiidossa, mutta lopullinen läpimurto on antanut vielä odottaa itseään. Hänen äänensä väri on lämmin ja persoonallinen, mutta ylärekisteri ei ole vapaa ja luotettava.
Konsertin miehet olivat koeteltua uskollista La Scala -perhettä, mutta esimerkiksi Leo Nuccin alavireistä, summittaista laulua oli aika ajoin vain niin kiusallista kuunnella. Ei aina jokaisella tavulla ole forzatoa. Ajoissa lopettamisen taito on vaikeaa.
Esimerkiksi lumoava Eva Mei La Scalan rosterista olisi ollut hieno solistivalinta konserttiin, hän tekee myös pedagogina loistavaa työtä oopperatalon akatemiassa. Myös kiinalainen He Hui on tämän hetken kuuma nimi.
Tapasin Savonlinnassa eri yhteyksissä ulkomaisia oopperafaneja, jotka kiertävät eri festivaaleilla kansainvälisten huippunimien perässä. Moni ensikertalainen oli pettynyt kaupungin majoituskapasiteettiin ja muihin palveluihin, jotka eivät ole aivan kansainvälisellä tasolla. Linnan muhkuraiset, matoilla peitetyt kiviset käytävät ja lämpiötilat vaatisivat uutta ideointia. Maksavaan oopperayleisöön kuuluu runsaasti iäkkäitä ihmisiä, joiden tasapainoreseptorit eivät ole enää parhaassa kunnossa.
Itse olen vieraillut Savonlinnassa jo 1970-luvulta lähtien. Jotenkin on surullista todeta, että kaupunki ei ole enää sama iloinen ja lupsakka kesäkaupunki kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Meno iltaisin on jo majoitusongelmien vuoksi latteaa ja kaupungin asukkaiden vähävireisyyden on helppo aistia. Syitä on monia ja kaikkein vähiten ne johtuvat oopperamusiikista.
Savonlinna hakee vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Toivottavasti tämä prosessi toteutetaan riittävän kunnianhimoisesti, jossa kaikki matkailua tukevat toiminnat lentoliikennettä myöten – sekä innovatiivinen ohjelmasuunnittelu – otetaan huomioon.
Viiden tähden hotellin rakentaminen kesäsesonkia varten olisi taloudellinen katastrofi. Kaupungin tulisi laatia kokovuotinen strategia kaupungin matkailun elvyttämiseksi. Tiedän, että tapahtumia on, mutta niiden pitäisi olla myös kansainvälisesti vetovoimaisia.
Oopperajuhlat on nyt kohoamassa maailman tärkeimpien oopperapyhättöjen joukkoon. Tämän tulevaisuuden onnistumisessa Savonlinnan kaupungin kehittyminen on tärkeimmässä roolissa.
Kimmo Hakola
