Elokuussa ilmestynyt Musiikki-lehti 2/2021 on teemanumero otsikolla: Sukupuoli, seksuaalisuus, musiikin esittäminen ja muusikkous. Lehden voi lukea ilmaiseksi osoitteessa musiikki.journal.fi. Mielenkiintoisista, rohkeista ja ajankohtaisista teksteistä nousi mieleeni monenlaisia henkilökohtaisia muistumia teeman ympäriltä. Kerron tässä tekstissä kolme sävellysteni vastaanottoon liittyvää tapausta.
Nuorena säveltäjänä teokseni kantaesityksen jälkeen menin kiittämään konsertin muusikoita salin takatilaan. Eräs miesmuusikko, joka oli soittamassa teostani, sanoi, että ”vitsi kun sun musassa on munaa”.
En aluksi välittänyt kommentista, yllätyin vain. Myöhemmin mietin, etteikö hän todellakaan koe mitään muuta musiikissani. Teoksessani on pompöösiä ilmaisua. Muusikko, joka halusi ilmeisesti lyhyesti ilmaista sävellyksestä jotain konkreettista – näin miesten kesken – ajatteli uskoakseni, että musiikki tuottaa rakasteluaktin tapaisia muistumia hänen soittaessaan teostani. Tai että ”muna” on analogia teokseni latautuneelle energialle.
Musiikki herättää mielikuvia, jotka motivoivat musiikin äärellä viihtymiseen. Jokaisella on oma esteettisfilosofinen maailmansa, jossa kokee tulleensa mielensä kotiin. Musiikin aiheuttama kokemus tullee hyväksytyksi tuttujen konnotaatioiden kautta, vaikka tilanne olisikin portti uudenlaiseen ymmärtämiseen. Tie outouteen menee tutunoloisesta portista.
Karismaattisen muusikon viesti säveltäjälle oli ymmärtääkseni myös hänen tiedostamaton tapansa kertoa, että olen nyt synnyttänyt lapsesi ja olemme samaa perhettä.
Kohtasimme uskoakseni hänen mielestään rajalla, siinä, missä mies tietää toisen miehen ymmärtävän, mitä elämä on.
Kommentti oli toki enemmän kuin kollegoiden kiusalliset yritykset luonnehtia juuri kuulemaansa kantaesitystä. Tiedän, että moni kuulija poistuisi kantaesityksen jälkeen mielellään paikalta vähin äänin, koska ei osaa puhua sellaista, mikä ei tarkoita mitään ja mikä ei kuitenkaan tyhjyydessään kuulosta välinpitämättömältä.
Erään orkesterikonsertin jälkeen orkesterissa soittanut naispuolinen muusikko riensi konsertin jälkeisissä juhlissa kertomaan minulle, että hän kiihottuu seksuaalisesti soittaessaan musiikkiani. Sen jälkeen alkoi seikkaperäinen kuvailu kohdista, jotka teoksessani olivat elävöittäneet häntä.
En tiedä, kuinka yleistä on puhua musiikista myös seksuaalisin mielikuvin, mutta itse olen ollut osallisena keskusteluissa, joissa juuri muusikot kertovat kehollisista kokemuksistaan. Yhdessä soittaminen on herkkävaistoisilla muusikoilla yhdessä rakentamista ja siitä nauttimista. Onnistuneiden hetkien jälkeen elämää siunaa rakkauden tunteeseen verrattava orastava onni. Aivojen hypotalamuksessa ja tyvitumakkeissa on vietetty suuret juhlat. Ikävää on se, että juhlat loppuvat aikanaan.
Kriitikko on perinteisesti se mediamuoto, joka lausuu säveltäjän työstä julkisen totuuden. Lukijat haluavat tietää, oliko teos hyvä vai huono – vai jotain siltä väliltä, jota kriitikko ei aina saa omasta syystään oikein sanotuksi. Kaikki muu sanallistaminen tukee tai hämmentää esitettyä mielipidettä.
Eräs kriitikko kirjoitti suuresta orkesteriteoksestani verraten teoksen musiikillista ilmaisu- ja toposmaailmaa itsetyydykseen. Arvostan kaikkia kriitikkokollegojani, ja Suomen Arvostelijoiden Liiton entisenä hallituksen jäsenenä puolustan kriitikon sananvapautta ja autonomista ilmaisua viimeiseen saakka.
Kriitikko kirjoitti musiikkini sankarillisesta paatoksesta ja tämän musiikkityypin esteettisistä mielleyhtymistä. Jos topos-galleriani tuo mieleen musiikkinsa kautta itseään seksuaalisesti tyydyttävän säveltäjän, on se tekstuaalisena ilmaisuna teosta halventava. Se ei tee oikeutta kuullulle, vaan asettaa tekijän häpäisyn kohteeksi.
Musiikin historiassa on paljon ekstaattista musiikkia. Oma musiikkini on varmaan osa tuota kaanonia, mutta se on paljon muuta. Musiikissani syy-seuraussuhteet on mielestäni helppo havaita. Musiikki käyttäytyy topoksien suhteen loogisesti.
Säveltäjä on usein työskennellyt teoksensa kanssa pitkään. Kun säveltäjä on antanut työlleen aikansa, kaiken energiansa ja osaamisensa, on teoksen syntymähetki säveltäjän elämässä pyhä, ylevä – tai häpeä ja siitä seuraava syyllisyys. Seksuaalisuuteen viittaavat luonnehdinnat liittyvät uskoakseni musiikin reseptiossa sen aiheuttamaan energiaan, fyysisyyteen. Musiikin sisäinen maailma jää salaisuudeksi, jos sille ei anna aikaa.
Kimmo Hakola
