Aleksander Mosolovin neuvostofuturistinen Teräsvalimo (1926) putosi aikanaan ristiriitaiseen rakoon: se kyllä kuvasi neuvostoyhteiskunnan ihannoimaa työläisyyttä, mutta reippaan ulkoilmatyön ylistämisen sijaan se elollisti terästehtaan hurjaksi urbaaniksi eläimeksi, mikä haiskahti aivan liikaa länsimaisen avantgarden väkivaltaiselle koneromantiikalle. Santtu-Matias Rouvalille tällainen lyhyt mutta sitäkin massiivisempi äänikuva rytmikkäästi ähkivästä tehtaasta oli herkkupala. Hän energisoi Radion sinfoniaorkesterin kuuman metalliseksi koneistoksi, jossa eri soitinryhmät takoivat tehtaan eliminä. Shostakovitshin 10. sinfoniassa (1953) kone on aivan toisenlaisessa roolissa. Teos on Shostakovitshia totuudellisimmillaan, monumentaalisen ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
