Suomen orkesterien kevään striimihuippuja olivat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin ja Oulu Sinfonian konsertit, joiden keskeisteoksina olivat oman aikamme konsertot. Teki hyvää nähdä taas Juha Kangas perustamansa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin edessä, ja tarjontakin oli tutunoloista. Ensiksi kuultu Händelin Concerto grosso soi tyylinmukaisesti, tanssillisesti ja minimoidulla vibratolla – aivan kuin 1980-luvulla, jolloin Harnoncourt-kuumeen saanut Kangas ja KPKO toivat tässä musiikissa uudet tyylistandardit Suomeen. Siirtymä Brucknerin Adagion pitkiin, mehukkaasti pohjustettuihin kaariin oli kouluesimerkki vastakkaisten tyylien mestarillisesta hallinnasta. Konsertin pihvi oli kuitenkin Juha […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
