Kuluttajan näkökulmasta kulttuurielämykset ovat siitä kinkkisiä, että ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta siihen, milloin pettymys on perusteltua. Tapahtuman peruuntuminen on selvä peruste saada rahat takaisin, mutta muu on tulkinnanvaraisempaa. Voiko saada hyvitystä, jos esiintyjät vaihtuvat tai jos festivaalin pääesiintyjä jättää tulematta? Entä jos esiintyjä on päissään? Tai jos esitys on lyhyempi kuin piti? Tai vain huonompi kuin piti? Kulttuurielämys ei ole kodinkonekauppaa, jossa tuote kiistatta joko toimii tai ei. Tämä voi luoda maailmaa kiertäville tuotannoille houkutuksen kokeilla kepillä jäätä – ainakin sen yhden kerran. Täytyy toivoa, että koronapandemia ei näy kyseenalaisena riskinottohaluna: paine järjestää sovitut tapahtumat tavalla millä hyvänsä voi olla kova, jos tulovirrat ovat ehtyneet. Vaikka kulttuurituotteen laadukkuus on toisinaan kokijasta kiinni, tuotantoketjuun pitää kuulua laaduntarkkailua. Siinä ketjussa myös kotimainen maahantuoja on tärkeä lenkki.”
Toimittaja Millamari Uotila kolumnissaan Etelä-Suomen Sanomissa 14.12.2021.
Se orkesteri on vaihtunut kahteen kertaan. Eihän me sillekään voida mitään. Meille on tullut vain ilmoitus, kun olemme kysyneet sitä, mikä orkesteri. Olemme markkinoineet musiikillista elämystä ja kokonaisuutta. Ei sillä ole merkitystä, kuka siellä soittaa vaikka viulua.”
RH Entertainment -yhtiön toimitusjohtaja Riki Huhtala Iltalehdessä 18.11.2021 Suomeen tuomastaan Hans Zimmer -teemakonsertista, joka aiheutti kritiikkiä muun muassa luvatun 100-henkisen orkesterin vaihduttua 40-henkiseen orkesteriin.
Haluan orkesterille kansainvälistä tunnettuutta. Sen voimme tehdä vain levyttämällä vähemmän tunnettua suomalaista musiikkia.”
Oulu Sinfonian tuleva ylikapellimestari Ruman Gamba Kalevassa 18.11.2021.
Esiintymisten takana on todella paljon työtä. Tunnin esiintymistä voi edeltää vuosien työ. Meillä on pitkä koulutus, itselläni noin 10 vuotta. Harjoittelu aloitetaan jo lapsena ja se jatkuu päivittäin. Minua hieman häiritsee television viihdemusiikkikilpailujen antama kuva laulajan työstä. Ikään kuin laulajaksi voisi tulla tuosta vain. Äänen opiskelu on pitkäjänteistä työtä, jonka ansiosta laulaminen näyttää helpolle ja tuottaa suuria elämyksiä.”
Sopraano Angelika Klas-Fagerlund Oma aika -lehdessä 5/2021.
Salaperäinen ’nokkahuilumies’ ihastutti Linnan juhlissa – somekansa ällistyi taitavasta soitannasta.”
Ilta-Sanomien otsikko Kaartin Combon johtajan, ylikersantti Eero Saunamäen nokkahuiluesityksen aiheuttamasta reaktiosta 7.12.2021.
Onhan tämä ollut urani hurjin viikko! Olen esiintynyt parikymmentä vuotta, ja homma onnistuu vaikka yleisöä olisi vähemmänkin. Esiintyjän tehtävä on soittaa ja viihdyttää vähän kuviteltuakin yleisöä, se on osa sitä ammattitaitoa. Linnan juhlissa olen esiintynyt useampia kertoja, joten ympäristökään ei ollut vieras, se oli muusikon työpäivä ja työkeikka. Minun työni on onnistunut, jos yleisö on tykännyt.”
Eero Saunamäki kommentoi Linnan juhlien esityksen saamaa huomiota Tamperelaisessa 11.12.2021.
Järkyttävän iso osa ihmisistä on saatu koulussaan uskomaan, että ei osaa laulaa. Jostain syystä myyttiä siitä, että laulutaito on geneettinen ominaisuus, on haluttu pitää yllä edelleen. Kyllä, jotkut ihmiset ovat lahjakkaampia laulajia kuin toiset, mutta laulaminen on kuin kävelemistä. Vain äärettömän harva ei sitä opi. Joidenkin meistä on pitänyt kompuroida ja kaatuilla vähän enemmän, mutta kaikilla on kyky laulaa ja soittaa. Maailman alkuperäiskansojen musiikillisia rituaaleja katsoessaan on hankala uskoa, että joku istuu syrjässä puun alla murehtien, että ’en minä osaa’. Olisiko aika kukistaa meihin istutettu häpeä laulamisesta ja liikkumisesta musiikin tahtiin ja ryhtyä taas laulamaan ja tanssimaan yhdessä myös täällä Pohjolassa?”
Sauli Heikkilä Kansanmusiikki-lehden pääkirjoituksessa 4/2021.
Kun kahden vuoden tauon jälkeen avasimme kuoroharjoituksissa ääntämme, mikään ei ollut enää ennallaan. Sekakuoro kutistui koronarajoitusten aikana pieneksi naiskuoroksi. Tuntui siltä kuin koko kuoro olisi saanut äkillisen äänenmurroksen ja pystyi vain kimittämään yhdessä, kun tenori- ja bassoäänet olivat poissa. Yhteinen tuttu sointi oli kadonnut. Kolmansissa harjoituksissa kuoro alkoi jälleen soida niin, että ihokarvat nousivat laulaessa pystyyn. Ilo palasi laulamiseen, ja kuoro löysi itsestään voiman ja uuden rohkean tavan harjoitella sekä uudistaa kappaleitaan.
Toimittaja Eveliina Salomaa kolumnissaan Karjalaisessa 11.12.2021.
Se on sellainen tunne, ettei tiedä missä kohtaa on. Kun kuuntelee iskelmää, tietää, että tuossa tulee nyt toistamiseen kertosäe ja pikkuhiljaa tämä kappale loppuu. Nykymusiikin kanssa koordinaatit puuttuvat.”
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon teoksellaan Miksi nykymusiikki on niin hankalaa voittanut säveltäjä Osmo Tapani Räihälä kuvaa, miksi moni kokee nykymusiikin hankalaksi. Yle.fi 1.12.2021.
Olin ehkä lukiossa kun tajusin, että Aakkoslaulu, jota ainakin 1990-luvulla kouluissa opetettiin, ja Tuiki tuiki tähtönen kulkevat täsmälleen samalla melodialla. Kun tästä kertoo, moni yllättyy ja alkaa tietysti heti laulaa sävelmää todetakseen väitteen paikkansapitävyyden.”
Me Naiset -lehti listasi asioita, jotka joku on hoksannut kiusallisen myöhään. 3.12.2021.
