Espanjalainen barokkiooppera on suurelle yleisölle tuiki tuntematonta, ja sopraano Angelika Klasin johtamalta ryhmältä olikin kulttuuriteko tuoda Antonio De Literesin (1673–1747) Los Elementos Savoy-teatteriin. Tuotanto jatkaa 5.10. Lohjalla, 6.10. Porvoossa ja 12.10. Hämeenlinnassa.
Tunnin mittainen kokonaisuus oli todennäköisesti pidemmän oopperan prologi, jossa luonnonvoimat Ilma, Maa, Vesi ja Tuli laulavat runollisesti niitä näitä, ja Aika ja Auringonnousu herättelevät heitä moraalisiin kysymyksiin.
Libretto on sen verran ohut ja allegorisesti asioita pyörittelevä, että draamaa siitä ei saa kuin tekemällä. Ja ohjaaja Ville Saukkonenhan tekee. Hän oli tehnyt oikean ratkaisun jättämällä tekstin omaan oloonsa ja kertomalla takana pyörivien videoiden (Emil Sallinen) avulla tarinan luonnon saastumisesta ja maapallon pelastumisesta.
Toinen mahdollisuus olisi ollut jättää sanomat sikseen ja ottaa vain tanssi- ja musiikki-ilottelusta kaikki irti. Näin usein tehdään esimerkiksi ranskalaisten oopperabalettien kohdalla, joissa teksti on samaa luokkaa. Mutta Los Elementos toimi juuri näin, sillä saukkosmaiseen tapaan mukana oli myös aimo annos mielikuvitusta ja huumoria.
Tyra Thermanin pukusuunnittelusta käy ilmi, mistä on kyse. Laulajat on puettu ylellisen näköisiin mutta materiaaliltaan muovisiin hörhelöihin, joita voi pitää kulutusyhteiskunnan kuvina. Sitten kun luonnonvoimat tajuavat tilanteen vakavuuden, vaateet riisutaan.
Jätehelvetti jyllää videoilla, ja ongelmia yritetään ratkoa erilaisin kaavioin ja jopa ilmastokokousta pitämällä. Vihdoin luonto kuitenkin puhdistaa itse itsensä. Enempää ei selitellä, ja hyvä niin. On ilonpidon aika, ja siihen vetävä musiikki antaa paljon aineksia.
Literes yhdistelee italialaista oopperatyyliä kansanomaisiin aineksiin valloittavalla tavalla. Solistijoukko ja Matias Häkkisen johtama Ensemble Nylandia tempautuivat sen tanssilliseen pyörteeseen estoitta, mutta silti myös melankoliset tasot saivat osansa.
Tämä rojalistinen musiikki ei sisällä varsinaisia flamenco-aiheksia, toisin kuin zarzuelat, joita Literes myös teki yhtenä genren ensimmäisistä mestareista. Kirsi Kannas oli kuitenkin laatinut flamencohenkisen koreografian, ja mukana oli kolme tanssijaa.
Flamencokoputukset sinänsä eivät nivoutuneet kovin hyvin osaksi kokonaisuutta, koska kyseessä on eri maailma, mutta tanssijoiden ja laulajien liike- ja elekieli toimi muuten toiminnan ryydittäjänä. Käsien ojentelua ehkä nähtiin turhankin paljon.
Ensemblen voimakvartettina olivat Angelika Klas (Ilma), Annaliisa Pillak (Maa), Marion Melnik (Vesi) ja Essi Luttinen (Tuli). Jokainen heistä sai luotua hahmoonsa sekä kuhunkin elementtiin liittyvää hauskaa karakteristisuutta että inhimillisiä piirteitä.
Klasin jalopiirteinen sopraano sai kuviolaulussa ilmoissa liitelyn tuntua, kun taas Luttisen rikassointinen mezzo ilmaisi tulen loimua myös soinnillaan. Pillak ja Melnik tarjosivat herkullisia numeroita, vaikka lyyriset äänet olivat melko samantyyppisiä.
Barokin taitajana tunnetun Tuuli Lindebergin puhtaan instrumentaalinen sopraano oli omiaan Auringonnousuksi. Upeaäänisen baritonin Kristian Lindroosin esittämä Aika oli tulkittu ylvääksi flamenco-hahmoksi, ja se toimi. Hän sai luotua moralistista kaiken katoavuuden sanomaa kukkaislaulun keskelle.
Harri Kuusisaari
