Heikki Poroila tunnetaan intohimoisena kirjastoaatteen, vapaan tiedonvälityksen ja julkisen sivistystyön ajajana. Hän on musiikkikirjastonhoitajana luetteloinut monien keskeisten säveltäjien teokset suomen kielellä toimiviksi katalogeiksi. Hän on myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja blogikirjoittaja, joka ei eläkkeelle jäätyään ole hidastanut tahtiaan.
Poroila julkaisi Mozartin juhlavuonna 1991 Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen kustantaman teosluettelon Mozartin sävellykset. Se jäi hänen mielestään puolitiehen, ja siksi tarvitaan nyt sekä pdf-muodossa että paperisena kirjana julkaistu, huomattavasti laajennettu versio otsikolla Aarteista suurin.
Työ Mozartin teosluettelon parissa on kolmenkymmenen vuoden aikana edennyt, vaikka pohjana on edelleen Ludwig Köchelin 1800-luvulla laatima Mozartin teosten kronologinen, KV-numeroilla varustettu luettelo. Mozartin teoksista on internetissä saatavilla kaikenlaisia listauksia, mutta Poroilan laatima sävellysten, fragmenttien ja Mozartin nimissä kulkeneiden teosten luettelo on tarkkuudeltaan, taustoituksiltaan ja hakemistoiltaan jotain muuta.
Aarteista suurimman hauskimpia aarteita ovat Mozartin monet tuntemattomammat teokset. Niillä voi olla enemmän biografista kuin musiikillista merkitystä, mikä kertoo, että Mozartissa henkilö ja sävellykset liittyvät edelleen läheisesti yhteen. Poroila torjuu romanttisen Mozart-tulkinnan ja mainitsee siinä taustavaikuttajakseen Wolfgang Hildesheimerin vuonna 1977 julkaiseman Mozart-kirjan. Se uudisti aikoinaan käsityksiä Mozartista, mutta vaikuttaa nykyisin eri tavoin asenteelliselta.
Poroila tuo henkilöhistorian esiin runsailla kirjelainauksilla, suomeksi ja saksaksi. Hän referoi myös käsikirjoituksiin liittyvää salapoliisityötä, kiintoisimmillaan Requiemin kohdalla. Yksittäisten sävellysten kohdalta löytyvät mm. aika-, paikka-, esitys- ja julkaisutiedot, mutta ei musiikkianalyysia tai arvioita taiteellisista tavoitteista.
Voi olla, että viime vuosikymmeninä kansainvälinen huomio on kiinnittynyt enemmän Joseph Haydniin, jonka koko tuotanto ja musiikin toisella tavoin jännittynyt suhde sääty-yhteiskuntaan on vasta nyt saamassa ansaitsemansa huomion. Mozartin merkitystä se ei vähennä. Poroila ei tee Mozartista marttyyria, ja hän kiistää Hildesheimerin väitteen, että Mozartin musiikki olisi jotenkin ansaitsematon lahja ihmiskunnalle.
Taidekulttuuria syyllistetään nykyisin elitismistä ja eristäytymisestä, mutta Poroilan kirjassa Mozartin koko elämäntyö tuodaan kaikkien ulottuville. Siinä suomalaiset nähdään osana eurooppalaista kulttuurihistoriaa, josta ranskalaishistorioitsija Fernand Braudel kirjoitti kauniisti:
“Ei ole kuin yksi vakuuttava tapa ylistää Eurooppaa: puhua sen kulttuurista ja sivilisaatiosta. Ensimmäisistä sanoista, ensimmäisistä katseista, ensimmäisistä musiikin tahdeista lähtien tietää, että enää ei ole kyse sen virheistä, vioista, varjoista ja huonosta omatunnosta. Tämä loisto ei oikeuta kaikkea, ei sinne päinkään, mutta se kätkee ja sysää syrjään kaiken mikä ei kuulu sen piiriin. Näkyviin jää vain sen oma valo.”
Antti Häyrynen