Clevelandin orkesteri tulee nettikonserttien ja oman levymerkkinsä kanssa vähän muita jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
On hätkähdyttävää, että satakolmevuotiaan, Yhdysvaltain huippuihin lukeutuvan Clevelandin orkesterin yhteinen taival musiikillisen johtajansa Franz Welser-Möstin kanssa on kestänyt jo yhdeksäntoista vuotta. Jatkoa on lisäksi luvassa vielä ainakin viiden vuoden ajan, sillä Welser-Möstin ja orkesterin nykyinen sopimus on voimassa aina vuoteen 2027 saakka, jolloin kaudelle on kertynyt yhteensä mittaa vuoden verran enemmän kuin legendaariselle George Szellille aikoinaan.
Harva yhteistyö yltää nykyaikana vastaaviin lukuihin, varsinkaan orkesterimaailman huipulla. Welser-Möstin kaudella orkesteri on vahvistanut identiteettiään niin perusohjelmiston kuin nykymusiikinkin parissa. Uusia teoksia saadaan Clevelandissa kuultavaksi sekä orkesterin tilausten että säveltäjävierailuiden muodossa. Lisäksi Welser-Möst on johtanut säännöllisesti orkesterin kotisalissa Severance Hallissa oopperaa konserttiesityksinä.
Severance Hallin ohella orkesterilla on kesäpaikkansa Blossom Music Centerissä ja residenssinsä Miamissa ja Wienissä. Oikeastaan ainoa heikko lenkki orkesterilla on ollut sen levytystoiminnassa. Szellin vuosina orkesteri levytti valtaisan diskografian Columbialle, jota täydensivät Christoph von Dohnányin johtamat Decca-levytykset sekä Pierre Boulezin ja Oliver Knussenin Deutsche Grammophonille johtamat tallenteet.
Klassisen musiikin levytysteollisuuden mullistukset tuntuivat kuitenkin orkesterissa tultaessa uudelle vuosituhannelle. Vaikka DG levyttikin Clevelandissa harvakseen aina vuoden 2010 tienoille saakka, mukaan lukien kaksi Welser-Möstin johtamaa albumia, orkesteri alkoi jäädä tässä suhteessa sivuraiteille. Videointien puolella talteen saatiin kuitenkin Bruckner– ja Brahms-syklit viimeksi kuluneen reilun vuosikymmenen puitteissa.
Vuosi 2020 toi kuitenkin mukanaan monta muutosta, osin koronan myötä, osin siitä riippumatta. Viime kesänä aloitti toimintansa orkesterin oma levymerkki, The Cleveland Orchestra Recordings, ja syksyllä konserttisalien pysyessä yleisöltä suljettuna orkesteri aloitti oman striimattujen konserttien In Focus -sarjansa maksullisessa Adella Live -suoratoistopalvelussa.
Paradoksaalisesti Clevelandissa kävikin niin, että koronavuosi lisäsi orkesterin saavutettavuutta sen kotiareenoiden ulkopuolella. Vaikka saliyleisöille soitettavien konserttien paluuta odottaakin varmasti jokainen, ovat kuluneen vuoden innovaatiot olleet tervetulleita. In Focus -sarjassa työn alla on jo ainakin kausi 2021–2022.
Tähän mennessä julkaistut seitsemän In Focus -konserttistriimiä ovat onnistuneet tarjoamaan varsin kiintoisan ja moni-ilmeisen ohjelmistokokonaisuuden. Osavaltion koronarajoitusten puitteissa on ollut toistaiseksi mahdollista esittää lähinnä jousiorkesteriteoksia, mutta viimeisimmissä striimeissä on ollut jo mukana orkesterin lyömäsoittimistokin. Welser-Möstin ohella orkesterin edessä ovat vierailleet niin apulaiskapellimestari Vinay Parameswaran kuin vanhan musiikin asiantuntija Nicholas McGegankin.
Noin tunnin mittaisten konserttiohjelmien tähänastisia huippuhetkiä ovat kenties olleet Welser-Möstin johtamat Rodion Štšedrinin Carmen-balettisarja, Olivier Messiaenin Le Christ, lumière du Paradis sekä Alfred Schnittken Konsertto pianolle ja jousille solistinaan Yefim Bronfman. Näissä värikylläisissä teoksissa orkesterin huikea sointikulttuuri pääsee ehkäpä parhaiten oikeuksiinsa, jos kohta striimien tarjoamaa Bachia, Haydnia ja Beethoveniakin kuuntelee ilokseen.
Ohjelmakokonaisuutena onnistuneimpia on ehdottomasti Parameswaranin johtama Arvo Pärt, Philip Glass ja John Adams -yhdistelmä, jonka teokset lomittuvat hienosti toisiinsa. Bonusjaksona striimeihin sisältyy myös Alisa Weilersteinin upea Severance Hallissa kuvattu Bachin soolosellosarjojen kokonaisuus.
Toteutukseltaan striimit ovat miellyttävän suoraviivaisia. Äänitykset ovat korkeatasoisia, ja kuvaus palvelee musiikkia viipyilemättä seinäkoristeissa tai tyhjillä penkkiriveillä. Sivusto on niin ikään sopivan helppokäyttöinen; konserttiohjelmat, haastattelut ja muut lisämateriaalit löytyvät suhteellisen vaivatta eikä toistossa ole probleemia.
Vastapainona striimauksen yksinkertaisuudelle orkesterin oman merkin levytyksissä on taasen tavoiteltu fyysisen tuotteen tyylikkyyttä ja perinpohjaisuutta. Siinä on myös ainakin kahden ensimmäisen julkaisun kohdalla onnistuttu varsin mukavasti.
Orkesterin ensijulkaisu tuli markkinoille viime kesänä. Welser-Möstin johtama kolmen levyn kokonaisuus on pakattu suklaarasiamaisen anteliaasti ja mukaan on mahdutettu kiitettävän perusteellinen ohjelmakirja esseineen. Teosvalinnat edustavat orkesterin ohjelmistoa pienoiskoossa; jousiorkesterisovitus Beethovenin kvartetosta opus 132, Richard Straussin Aus Italien, Varèsen Amériques ja Prokofjevin kolmas sinfonia, sekä kaksi orkesterin laajaa tilausteosta, Bernd Richard Deutschin urkukonsertto Okeanos ja Johannes Maria Staudin sinfoninen runoelma Stromab.
Albumikokonaisuus karttaa piristävällä tavalla ohjelmiston kaikkein soitetuinta ydintä. Vaikka mukana on tuttuja isoja nimiä, teosvalinnat eivät ole niitä kaikkein ilmeisimpiä. Kumpikin uutuusteos on niin ikään paikkansa ansainnut, vaikka ne useamman kuuntelun kaipaavatkin päästäkseen oikeuksiinsa. Varèsen Amériques on hienon laatikon helmi.
Muutamaa kuukautta myöhemmin markkinoille tullut kakkosjulkaisu taasen dokumentoi orkesterin ja Welser-Möstin viimeiset koronasulkua edeltäneet Severance Hallin konsertit. Siinä Schubertin suuren C-duurisinfonian puhutteleva esitys saa rinnalleen todellisen harvinaisuuden, Ernst Křenekin omintakeisen kamariorkesteritutkielman Static and Ecstatic, Op. 214 (1971–72). Se ei välttämättä avaudu hetkessä, mutta sen parissa viettää ilokseen muutamankin tovin.
Kaikkiaan tämän hienon orkesterin paluu eurooppalaisen kuulijan ulottuville on varsin iloinen asia. Avaukset levyillä ja verkossa ovat lupaavia; ajan mittaan näemme, millaisen paikan ne vakiinnuttavat markkinoilla.
Jari Kallio
