Lapin kamariorkesterin persoonallinen uutuus nostaa etualalle sovittamisen taiteen: kautta aikain säveltäjät ovat työstäneet toistensa teoksia osana omaa luovaa työtään. Säveltäjä Richard Dünser on hiljattain orkestroinut Zemlinskyn kamarimusiikkia pyrkien kuopsuttamaan esiin siinä piilevät orkestraaliset tehot, kamariorkesterin mittakaavassa.
Zemlinskyn tuotanto on aliarvostettua. Mittava toinen jousikvartetto avaa jännittävän tulokulman säveltäjän oppilaan Schönbergin alkutaipaleeseen, mutta ennen kaikkea se on vuosisadan alun musiikillisen kriisin suurenmoinen ilmaus. Dünserin sovitus purkaa tiheyteensä pakahtuvan teoksen osiinsa ja luo synteesin sinfonisuuden ja solistisen kamari-ilmaisun välillä.
Tähän John Storgårds ja Lapin kamariorkesteri tarttuvat hanakasti. Jousien eteerisyys ja ilmaisun harkittu improvisatorisuus säilyttävät hienolla tavalla myöhäisromanttisen moniselitteisyyden, joka monesti hukutetaan alleviivaavuuteen.
Toisaalta tunnemaailmaan suhtaudutaan liiankin viileästi, tummat melodiakierteet sivuutetaan kevyesti, ja esimerkiksi syväjuonteinen Andante jää hengettömäksi.
Dünser on koonnut Zemlinskyn nuoruudenajan liedeistä uniteemaisen kokonaisuuden, jossa kuuluu säveltäjän oman äänen herääminen Brahms-vaikutteiden alta. Erityisesti kahdessa viimeisessä laulussa arvoituksellinen, aforistinen runo saa vaikuttavan symbolistisen sävelasun. Ahvenanmaalaislähtöisen Jenny Carlstedtin tulkinnat ovat äänellisesti upeita, joskin runotulkintoina hieman yksioikoisia. Orkesteri toteuttaa Dünserin viehkeän orkestraation akvarellimaisen läpikuultavasti.
Kuuntelukokemuksen viimeistelee Christoph Schlürenin laadukas essee.
Auli Särkiö
