Mainettaan parempaa Sibeliusta

1

Sibelius: Kootut pianoteokset. Janne Mertanen, piano. Sony Music 888751614222.

Janne-Mertanen-Koli
Janne Mertanen soitti viime kesänä Sibeliusta myös Kolin maisemissa.

 

Sibelius-juhlavuoden varjolla julkaistujen levypakettien seasta nousee Suomen epävirallisen Chopin-pianistin Janne Mertasen uusi levypaketti, joka voi viedä sekä esittäjän että säveltäjän maailmalle. Sibeliuksen vaietumpi ja parjatumpi pianotuotanto on nimittäin mainettaan parempi, etenkin kun asialla on Sibeliuksen musiikilla ennenkin vakuuttanut soittaja. Viiden levyn kokonaisuus kattaa vain julkaistut opukset.

Pianistille Sibelius on pirullinen haaste. Jos Sibeliuksen orkesteriteokset ovat metsässä samoilevan mestarin sumuisista haaveista koostettuja syvämietteisiä ajatelmaketjuja, on hän pianoteosten ääreen poikennut päällystetyltä oikopolulta koukaten. Aforistisia, muutaman minuutin salonkikappaleita leimaa joko yhteen tunnelmaan ankkuroituminen tai aiheiden ylitarjonta.

Rapsodisuuden ratkomisessa Mertasen kosketuksen uusi, aiempaa värikkäämpi skaala tulee tarpeeseen. Pianisminsa paras piirre, pehmeäsointinen runollisuus, on nyt vain lisämauste sävyjen arsenaalissa. Esimerkkinä raudanluja voimasoitto, jolla Kyllikki-sarja ja pianosonaatti op. 12 nousevat jopa venäläisen pianotradition rinnalle. Sonaatissa Mertasen impulssiherkät purkaukset täyttävät parodisuuden tunnusmerkit, oli se tahallista tai ei.

Toisessa päässä ovat harrastajakäytössä kuluneet pikkukappaleet, kuten op. 5 Impromptut ja Puu-sarja, joihin Mertasen hienovaraisen rubaton ja tuskin havaittavan dynamiikkavaihtelun kyllästämä tuttu chopinismi tuo syvyyttä enemmän kuin niissä onkaan. Näin herkkiä nyansseja ei saada talteen ilman kosketusetäisyydelle viritettyä äänitystä. Intiimien sävelten lomassa kuuluva sammuttimien sihinä meinaakin varastaa show’n ennen kuin siihen tottuu.

Jaani Länsiö

Rondo arvioi soitin- ja kamarimusiikkia

Edellinen artikkeliHelmikuun orkesterikalenteri
Seuraava artikkeliTaisteleva kuningatar