Minulla on vahva tunne siitä, että aikani vielä tulee. Minä olen kyllä silloin jo kauan ollut poissa”, kirjoitti kokkolalaissäveltäjä Erik Fordell (1917–1981) Mahlerin hengessä. Täysin tuntematon tuottelias Fordell ei eläessään ollut – laajasta tuotannosta muistetaan mainita mm. 44 sinfoniaa – mutta hänet pidettiin visusti marginaalissa. Syystä Fordell kirjoitti suvaitsemattomuudesta pienessä maassa, jonne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Mieskuoro Laulu-Miehet ja johtajansa Matti Hyökki näyttävät, että Fordellin oletetusti epätasaisesta tuotannosta löytyy paljon kiinnostavaa musiikkia.
Fordell toimi Kokkolassa mieskuoron johtajana ja otti instrumenttinsa rajoitukset lauluissaan huomioon. Hän säilytti silti kokeilunhalun ja oli tarkkavainuinen tekstinkäsittelijä. Tämän vuosilta 1947–1980 kootun 25 laulun valikoiman runoilijoita ovat mm. Giacomo Leopardi, Eino Leino, Pär Lagerkvist, Nils Ferlin ja Bo Carpelan. Fordell mainitsi ihanteikseen Stravinskyn ja Bartókin, mutta kovin pitkälle hän ei heitä seurannut näissä lauluissa. Mieskuorokontekstissa kuitenkin esimerkiksi Farväl till sommaren (Kerstin Martinazzoli, 1969) ja Våren var mest en bitande blåst (Carpelan, 1972) yltävät moderneihin tehoihin ja jo Ja hör som stilla tempelsångin (Lagerkvist, 1949) kaltaisessa varhaisessa laulussa on omaperäistä eksotiikkaa.
Mutta persoonallista soinnunkäyttöä ja linjakasta melodiikkaa tulee vastaan myös perinteisemmin käyttäytyvissä numeroissa. Huumori inspiroi rohkeisiin ratkaisuihin, kuten Robert Burnsin runoon pohjautuvassa juomarin tarinassa Ja härkiä mull’ oli kuus (1965), tai Ferlinin ironisesti elämänmenoa tarkkailevissa runoissa Modellen (1975) ja Blues (1976). Suuri osa levyn kappaleista on rakkauslauluja, alkaen nimikkokappaleesta, jylhästä Armaan läheisyydestä Mannisen suomentamaan Goethen runoon. Mieskuoroserenadin perinne on lemmentunnustuksissa tuntuvilla, mutta Fordell osaa karttaa kuluneimpia käänteitä.
Laulu-Miehet antavat Fordellin lauluille uuden elämän ja näyttävät, että niistä syntyy merkittävä lenkki suomalaisen mieskuorokirjallisuuden historiaan. Matti Hyökillä on armoitettu kyky muotoilla uusista tai unohdetuista sävellyksistä kertaheitolla esikuvallisia tulkintoja. Laulu-Miesten sointi kuulostaa entistä tasapainoisemmalta ja sävykkäämmältä. Lisää luksusta esityksiin tuovat vierailevat solistit, Tuomas Katajala, Aarne Pelkonen ja Matti Turunen. Hienosti äänitettynä ja kaikilla lauluteksteillä varustettuna levy on omiaan vahvistamaan Fordellin ”vahvaa tunnetta” uudesta tulemisestaan.
Antti Häyrynen
