Tiina Myllärinen tutkii sitä, miten akustiikan voisi säveltää musiikin sisään yhdeksi sen parametriksi. Hänen tavoitteenaan on, että kuulija kuulee musiikin soivan ikään kuin eri tiloissa teoksen aikana.
”Sana ’utelias’ kuvaa hyvin asennettani säveltämiseen. Usein asiat lähtevät liikkeelle siitä, että kuulen jonkin äänen ja alan pohtia, miten tuo ääni voitaisiin toteuttaa.”
Näin kertoo Tiina Myllärinen (s. 1979), joka on teoksissaan tutkinut monipuolisesti erilaisia soinnin, akustiikan, resonanssien, tilaelementin ja monitaiteellisten lähtökohtien ulottuvuuksia. Utelias lähtökohta tulee esiin myös uudessa teoksessa (Bad) Dreams come true jousikvartetille (2022):
”Tutkin sitä, miten akustiikan voisi säveltää musiikin sisään yhdeksi musiikin parametriksi. Tavoitteeni on, että kuulija kuulee musiikin soivan ikään kuin eri tiloissa teoksen aikana.”
(Bad) Dreams come true on syntynyt Uusinta Ensemblen ja Meri-Lapin jousikvartetin yhteistilauksena, ja Uusinta-jousikvartetti kantaesittää teoksen Turun Sibelius-museossa 28. lokakuuta. Teos esitetään maaliskuussa 2023 myös Oberstdorfin Internationales Festival Forum für neue Musik -festivaalilla ja myöhemmin myös Helsingissä ja Kemissä.
Myllärinen suuntautui muusikkona aluksi kitaristiksi, mutta tenniskyynärpää keskeytti maisteriasteelle yltäneet opinnot. Hän alkoi opiskella Sibelius-Akatemiassa sivuaineena sävellystä ja jatkoi sävellysopintoja Napolin konservatoriossa. Palattuaan Suomeen hän aloitti pääaineiset sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa. Tällä hetkellä hän tekee taiteellista tohtorintutkintoaan. Opettajiin ovat kuuluneet mm. Veli-Matti Puumala, Jukka Tiensuu sekä Grazissa Beat Furrer.
Myllärinen ammentaa teoksiinsa virikkeitä monelta taholta, myös muista taiteista.
”Kuvataide on minulle erittäin tärkeää, varsinkin abstrakti maalaustaide, jonka värit ja muodot saavat usein mielikuvitukseni liikkeelle. Myös elokuva voi olla inspiroivaa, esimerkiksi jotkut Tarantinon elokuvien leikkaukset ovat olleet innostavia. Kerran näin eräässä elokuvassa jyrkän leikkauksen hyvin tummasta täysin kirkkaaseen. Halusin säveltää tuollaisen leikkauksen, ja toteutin sen teoksessa Kolme laulua (2007).”
Myllärinen on säveltänyt teoksia monipuolisesti erilaisille esittäjistöille ja inspiroituu niiden vaihtelevista haasteista ja mahdollisuuksista.
”Rakastan orkesteria, sille säveltäminen on ihanaa”, hän huokaa mutta toteaa samaan hengenvetoon, että ”kamarimusiikin säveltäminen on eri tavalla hienoa, siinä voi vapaammin kokeilla asioita. Kamarimusiikissa on ihanaa myös tutustua muusikoihin, joille kirjoittaa, se vaikuttaa minulla vahvasti siihen, mitä sävellän.”
Omista teoksistaan Myllärinen mainitsee muutaman erikseen erityisen läheisinä. Näitä ovat Hallan vaaraa (2009), jossa kahden naisäänen laulu yhdistyy tilalliseen elementtiin, Risonanza II/Playoff (2016) kitaralle, kolmelle videolle ja elektroniikalle sekä parhaillaan työn alla oleva, heinäkuussa 2023 esitettävä tilateos neljälle laulajalle ja ensemblelle, jossa esiintyjät ja yleisö liikkuvat teosta varten rakennetuissa akustisissa tiloissa.
Myllärinen oli pitkään haaveillut mahdollisuudesta säveltää jousikvartetille, ja uudessa (Bad) Dreams come true -teoksessa haave vihdoin toteutui. Myllärinen soveltaa teoksessa monenlaisia ns. laajennettuja soittotekniikkoja. Niitä hän kokeili sävellystyötä varten Uusinta-kvartetin jäsenten viulisti Maria Puusaaren, alttoviulisti Max Savikankaan ja sellisti Markus Hohdin kanssa.
”Minulla oli esimerkiksi ajatus tietynlaisesti nitisevästä korkeasta äänestä, ja sitä etsittiin yhdessä, ja kun se sitten löytyi, kysyin heti, miten se oikein toteutetaan.”
Kvartetto on yksiosainen mutta monivaiheinen 25-minuuttinen kokonaisuus. Teoksessa on kolme eriluonteista perusmateriaalia (frenetico, con leggerezza ja anzioso), joiden erilaisten ilmentymien välillä teoksessa liikutaan kuin unenomaisessa tilassa.
Myllärinen on luonnehtinut partituurin esitysohjeissa eri jaksojen tunnelmia lyhyillä tekstikatkelmilla. Esimerkiksi avausjakso (Frenetico) on saanut ohjeen ”Kuvittele pahin painajaisesi ja kuvittele sen toteutuvan. Soita sellaisella kauhun ja epätoivon tunteella.” Toisenlaista ilmaisun ulottuvuutta edustaa puolestaan esitysohje Con leggerezza -jaksossa: ”Tämä musiikki on kuin elämä ilman huolia; seesteistä, leikillistä onnellisuutta.”
Myös karu maailmanpoliittinen tilanne vaikutti sävellystyöhön, ja Myllärinen on omistanut teoksen Ukrainan kansalle.
”Ukrainan sota alkoi kesken kvarteton säveltämisen. Eihän se voinut olla vaikuttamatta, kun joka aamu luki kyynelsilmin järkyttäviä uutisia sodasta. Yksi valokuva teki erityisen vaikutuksen. Tuijotin sitä kuvaa puoli tuntia, ja sen kautta avautui teoksen muoto, kaikki loksahti paikoilleen.”
Kimmo Korhonen
