perjantai marraskuu 22. 2024

Ilkka Hammo kurkottaa horisonttiin

Soittimellisuus ja virtuoosisuus ovat läsnä Ilkka Hammon musiikissa hänen instrumentalistitaustansakin vuoksi. © Ville Hautakangas

Ilkka Hammolla on näytön paikka, kun Radion sinfoniaorkesteri kantaesittää hänen teoksensa On the Horizon 27. syyskuuta.

 

Olin juuri opettamassa ja minulla oli tauko, kun katsoin sähköposteja. Siellä oli Radion sinfoniaorkesterin intendentiltä Tuula Sarotieltä viesti, että haluaisinko säveltää heille kymmenen minuutin teoksen. Sitä ei tarvinnut hirveästi miettiä. Kieltämättä sen jälkeen opetustyö ei ollut kaikkein keskittyneintä.”

Näin muistelee säveltäjä Ilkka Hammo (s. 1983) erästä syyspäivää 2016 ja uransa tähän asti merkittävintä sävellystilausta. Hannu Linnun johtama RSO kantaesittää näin syntyneen teoksen On the Horizon 27. syyskuuta.

RSO:n tilaus on uransa alkupuolella olevalle eikä vielä kovin laajasti tunnetulle säveltäjälle näytön paikka. Mitenkään sokkona RSO ei tilausta tehnyt, vaan yhteys säveltäjään oli syntynyt jo muutamia vuosia aiemmin.

”Osallistuin vuosina 2012-14 RSO:n workshopiin osana Sibelius-Akatemian sävellysopintoja. Pääsin sen aikana kolmeen kertaan tekemään yhteistyötä RSO:n ja Hannu Linnun kanssa. Tein katkelmia orkesteriteoksesta, joita katsottiin yhdessä kapellimestarin, orkesterin ja sävellyksenopettajan kanssa, ja lopuksi vein soitettavaksi koko teoksen”, Hammo kertoo.

”Workshop oli todella arvokasta kokemusta. Kun teen kappaleen omalle soittimelleni kitaralle, voin aina itse testata sen, mutta orkesterin kanssa tilanne on aivan toinen.”

Hammo on taustaltaan ja koulutukseltaan klassinen kitaristi ja työskentelee nykyisin kitaransoiton opettajana Käpylän ja Pirkanmaan musiikkiopistoissa.

Valmistuttuaan kitaristina Sibelius-Akatemiasta maisteriksi hän siirtyi opiskelemaan pääaineenaan sävellystä, ensin Tapio Nevanlinnan, sitten Veli-Matti Puumalan johdolla ja valmistui 2015.

Hammon tähänastiseen tuotantoon kuuluu jo kohtuullisen monipuolisesti teoksia eri teoslajeista. Tärkeimmistä esityksistä hän nostaa muutaman erikseen esiin.

”Olin juuri aloittanut sävellyksen pääaineopintoni, kun sain tehdä jousiorkesteriteoksen Fall Foliage Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille. Se syntyi workshop-prosessin tuloksena ja kantaesitettiin Kaustisen kamarimusiikkiviikolla 2012.”

”Toinen tärkeä teos oli jousitrio Tampere Filharmonian muusikoille vuodelta 2015. Sitten on pedagoginen teos, musiikkidraama Pieni merenneito, jonka Käpylän musiikkiopiston oppilaat esittivät 2017. Projektissa oli mukana myös defunensemble sekä Timo Kurkikankaan tekemä elektroniikka.”

Itseään innoittaneista säveltäjistä Hammo mainitsee mm. Lutosławskin ja Magnus Lindbergin. Uuden orkesteriteoksen sävellystyön aikana muutama yksittäinen teos nousi erityisesti hänen mieleensä: Enno Poppen Altbau, John Adamsin viulukonsertto ja Magnus Lindbergin Chorale.

”Ne toimivat innoittajina, mutta en tiedä, kuinka paljon ne ovat jättäneet jälkiä itse teokseen. Sävellystyö alkoi vähän jähmeästi, mutta loppuvaihe kesällä ja syksyllä 2018 eteni sujuvasti”, Hammo kertoo.

”Musiikin kerronnallisuus on minulle tärkeää, pidän draamavetoisuudesta, siitä että musiikissa on imua, että mennään johonkin suuntaan, kohti huipennusta ja että syntyy selkeäpiirteinen kokonaisuus. Myös soittimellisuus ja tietty virtuoosisuus on usein läsnä musiikissani, ehkä instrumentalistin taustani vuoksi.”

Kerronnallisuus on vahvasti mukana myös RSO:n tilausteoksessa On the Horizon. Kymmeneen minuuttiin mahtuu selkeä dramaturgia johdantovaiheineen, esittelevine taitteineen, kaksine nousuaaltoineen, joiden väliin sijoittuu suvantovaihe, ja lopun epilogimaisine tasaantumisineen.

”Teoksen lähtökohtana on narratiivisuus: sen sisäinen draama kertoo sanatonta tarinaansa olematta kuitenkaan suoraan ohjelmallinen. Nimensä mukaisesti teos kurkottaa horisonttiin pyrkien jatkuvasti etenemään kohti harmonisesti levollisia tasanteita”, Hammo kuvailee.

”Yleensä minulla tulee teoksiin paljon tapahtumia, mutta pyrin siihen, että kaikki on osa samaa tarinaa. Tuo kymmenen minuuttia on minulle aika tyypillinen kesto, joten RSO:n toive kestosta ei ollut mitenkään rajoittava. Materiaalia jäi ylikin, ja koin, että kaikki, mikä on teoksessa, kuuluu yhteen.” 

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ