perjantai toukokuu 3. 2024

Jousikvartetto kuoleman kysymysten äärellä

Jyrki Linjama kulkee toisessa jousikvartetossaan viimeisillä rajoilla. © Saara Vuorjoki

 

Jousikvartetto on arvolataukseltaan yksi länsimaisen musiikin korkeimmalle sijoittuvista teoslajeista, jopa niin, että moni säveltäjä on jättänyt sen tyystin koskemattomaksi tai pitänyt siihen pitkään kunnioittavaa etäisyyttä.

Jyrki Linjama (s. 1962) on nyt tarttunut jousikvartettoon ja tehnyt sen heti kolmen teoksen voimalla. Vuoden 2018 aikana valmistuneesta kolmesta kvartetosta keskimmäinen, lisänimeltään Allerheiligentag III, saa kantaesityksensä 10. heinäkuuta Karunan kirkossa. Kemiönsaaren Musiikkijuhlille sisältyvässä esityksessä soittavat Sonja ja Katinka Korkeala, Diyang Mei ja Samuli Peltonen. YLE Radio 1 myös radioi konsertin.

”Viime vuosi oli jousikvartettojen vuosi”, kuvailee Jyrki Linjama. ”Kirjoitin ensin Zagros-kvartetille ensimmäisen kvarteton. Ajattelin, että olisi kiva säveltää vanhojen mestarien tapaan useampi kvartetto kerralla, ja kun sain hankkeeseen puolivuotisen apurahan, tulin säveltäneeksi myös toisen ja kolmannen kvarteton. Tämä keskimmäinen teos tulee nyt ensimmäisenä, mutta kahden muunkin kvarteton esityksistä on jo sovittu; Zagros soittaa ne vuoden 2020 aikana.”  

Nyt kantaesitettävä Linjaman jousikvartetto nro 2 liittyy kvartettosarjan lisäksi myös osaksi toista teoskokonaisuutta, jossa on yhdistävänä tekijänä lisänimi Allerheiligentag. Linjama on käyttänyt samaa otsikkoa kolmessa muussakin, eri kokoonpanoille kirjoitetussa teoksessa, jotka kaikki hyödyntävät samaa temaattista materiaalia.

Allerheiligentag-teoksissa on yhteisenä materiaalisena lähtökohtana suomalainen kansankoraali, pyhäinpäivän virsi ”Rauhan saivat pyhät Herran”. Ensimmäisen kerran Linjama käytti sitä jousitriossa (2006), joka kantaesitettiin Seilin saaren kirkossa. Silloin esityspaikka vaikutti sävelmän valintaan, Seilin yhdistelmä kaunista luontoa ja julmaa historiaa spitaalisten ja mielisairaiden viimeisenä kotina ja leposijana.

”Minulla on ihan varhaisista teoksista lähtien ollut usein materiaalina joku cantus firmus, usein gregoriaaninen melodia tai virsi. Pari vuotta jousitrion jälkeen käytin samaa kansankoraalia orkesteriteoksessa Allerheiligentag II, joka kantaesitettiin pyhäinpäivän aikoihin Jyväskylässä Taulumäen kirkossa. Se olisi minusta toimiva lämmittelykappale Mozartin tai Faurén Requiemille, vaikka tähänastisissa esityksissä ei niin ole tehtykään.”

”Nyt kymmenen vuoden jälkeen palasin samaan sävelmään toisessa jousikvartetossa. Ja vielä tämän vuoden alussa sävelsin soolo-gamballe teoksen Allerheiligentag IV, jossa sama sävelmä on jälleen mukana. Pidän tästä virrestä, se on komea sävelmä.”

Miten kansankoraali vaikuttaa Allerheiligentag-teosten tunnelmaan? Kyseessä on kuitenkin pyhäinpäivään eli pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivään liittyvä sävelmä.

”Kyllä nämä kaikki teokset ovat tavallaan kuolema-aiheisia, työstävät sitä viimeistä rajaa. On ylellistä, että voin yhdistää ammatin harjoittamisen ja perimmäisten kysymysten artikuloimisen mahdollisimman lahjomattomasti ja syvästi.

Entä otsikon kielivalinta?

”Ensiksikin ’Allerheiligentag’ on kaunis, soiva sana. Viittaan tässä opettajaani Rautavaaraan, että jollakin sanalla on juuri tietyllä kielellä erityinen säteily. Lisäksi saksa on ollut minulle jo kouluajoista lähtien läheinen kieli, olen opiskellut Berliinissä ja myös toinen Wienin koulu on minulle säveltäjänä läheinen. Ja on vielä sekin jännite, että on hieno ulkomaankielinen nimi ja sitten on karhea suomalainen kansankoraali”, Linjama selittää.

Toinen jousikvartetto edustaa Linjaman kolmen kvarteton ryhmässä vakavahenkisintä elementtiä, hiukan kuin klassikkojen kolmen tai kuuden kvarteton opuksissa ollut molliteos. Sarjan kolmannessa kvartetossa hän kääntyikin kepeämpään, mozartmaisen divertimenton tyyliin.

”Toisessa kvartetossa on kolme osaa. Avausosassa Preludium on kaksi karaktääriä: lempeä keinunta ja julma leikkaavuus. Keskiosa oli aluksi nimeltään Totentanz, mutta vaihdoin sen neutraalimmaksi Scherzoksi. Se on rakenteeltaan ihan perinteinen scherzo. Viimeisessä osassa Kondukt on surumarssin vääjäämättömyyttä”, Linjama kuvailee.

”Tämä kvartetto on luontevaa jatkoa kirkko-oopperalleni Kolme kirjettä Laestadiukselle, ollaan tavallaan samassa tilanteessa, ihminen kuoleman rajalla. Kuolema on meidän kulttuurissamme aika torjuttu ajatus, mutta meidän ammatissamme säveltäjänä sen saa nostaa reilusti esiin.”

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ