sunnuntai marraskuu 24. 2024

Kamariooppera pohtii terrorismia

 

”Hän löysi itsensä väärältä puolelta.”

Riikka Talvitien (oik.) säveltämän oopperan pääroolia tulkitsee Tuuli Lindeberg.

Lausahdus sisältyy Riikka Talvitien (s. 1970) uuteen kamarioopperaan The Judge’s Wife (Tuomarin vaimo, 2014). Siihen kiteytyy yksi teoksen keskeisistä ajatuksista, mutta lause oli tärkeä myös Talvitien koko säveltäjyyden kannalta. Tavallaan sävellysprosessi jopa kietoutui yhteen oopperan aiheen herättämien kysymysten kanssa.

Tuomarin vaimo tarttuu polttavan ajankohtaiseen aiheeseen; terrorismiin ja siihen, miten me sen koemme. Lähtökohtana oleva teksti, Caryl Churchillin televisiodraama, on jo vuodelta 1972, mutta se ei ole kuluneina vuosikymmeninä kadottanut mitään merkityksestään, pikemminkin päinvastoin. Tarinassa terroristi on jäänyt kiinni, ja tuomari langettaa hänelle kohtuuttoman ankaran rangaistuksen. Se saa kansan reagoimaan. Tuomari saapuu kotiinsa illalliselle vaimonsa ja tämän siskon kanssa. Kesken kiivaan keskustelun puhelin soi.  

Ajatus ajankohtaiseen aiheeseen perustuvasta kamarioopperasta alkoi muotoutua Talvitien mielessä jo vuosia sitten.

”Kun lähdin miettimään ja tekemään tätä, en tiennyt, mitä tällaisten mielenosoitusten ja terrorismin alalla tulee vuosien varrella tapahtumaan. Oli vain jonkinlainen etiäinen, että tällaisia asioita on ilmassa”, Talvitie kertoo.

Teos muotoutui pitkän prosessin tuloksena, ja sen aikana Talvitie päätyi kysymään itseltään sävellystyönsä lähtökohtia.

”Tuo lause, ’Hän löysi itsensä väärältä puolelta’, on ollut minulle tärkein asia tässä oopperassa. Se on ollut merkittävä elämän tarkoitusta ja olemassaoloa ja taiteentekemisen mielekkyyttä kuvaava lause. Ettei vain porskuttaisi tätä elämäänsä läpi ja sitten eläkeiän kynnyksellä huomaisi, että enhän minä tätä hommaa halunnut näin tehdä.”

”Se käy ihan poliittisena ja kulttuuripoliittisena ajatuksena. Että mitä me olemme tekemässä, kun me sanomme, että me emme musiikin alalla ole yhtään poliittisia. Sitä ei aseteta edes kyseenalaiseksi, vaikka se koko rakennelma voi olla läpeensä poliittinen. Jos on paikka esittää julkisesti näkemyksiä, miksi niitä ei esittäisi; koko musiikkialan ei tarvitse kieltää sitä.”

Kamariooppera on poikkeuksellisen joustava teoslaji, joka sallii monenlaisia dramaturgisia vaihtoehtoja. Talvitie on jo aiemmin soveltanut sen mahdollisuuksia Aino Sibeliukseen liittyvässä teoksessa Yksi siemen, yksi suru (2015). Tuomarin vaimossa hän on suuntautunut esitystaiteen keinoihin.

”Mukana on musiikin lisäksi videoita ja tekstiä. Kyse on vähän konsertin suuntaan kallistetusta produktiosta”, Talvitie kertoo.

Entä musiikillinen ilmaisu? Onko aihepiiri jollakin erityisellä tavalla vaikuttanut siihen?

”Sävellystyön aikana tarkastelin tätä tavallaan rivikansalaisen näkökulmasta: mikä on sellainen teko, että se saisi minut liikkeelle ja herättäisi minussa jonkin voiman. Mukana on äänellisesti mielenosoitukseen ja kansaan liittyvää konkreettista äänimaisemaa, väkivallan ääntä. Tässä hyödynnetään myös elektroniikkaa.”

”Olen jakanut teoksen osiin. Musiikki ei ole oopperan vallalla olevan mielenmaiseman tulkinta vaan vaihtelee eri kohtauksissa tyyliltään ja karakteriltaan, vähän samaan tapaan kuin konsertissa, jossa on erilaisia kappaleita.”

Talvitie on joutunut miettimään säveltäjyyttään myös sikäli, että taiteellisen vastuun lisäksi hän on päätynyt tuottamaan teoksen itse. Vastaan ovat tulleet monet vapaan kentän tekijöitä rasittavat ongelmat.

”En voi kyllä suositella oopperan tuottamista kenellekään”, hän naurahtaa. ”Se on hirveän työlästä ja hankalaa. Apurahahakemuksia eri säätiöille tulee ihan valtavasti, ja jotta niitä saisi, hankkeen pitäisi olla aika pitkällä, mutta kun tätä tehdään yksityisellä riskillä, ei ole ollut mahdollisuuksia edetä pitkälle. Olen kuitenkin päättänyt viedä tämän sisukkaasti läpi.”

Esitystä varten muotoutuneessa työryhmässä ohjaajana on Teemu Mäki, jonka läsnäolo on Talvitien mukaan tuonut hankkeeseen syvempää tietoa terrorismin logiikasta. Defunensemblen muusikoita johtaa Jutta Seppinen ja rooleissa ovat Tuuli Lindeberg, Saara Kiveri, Tuula Paavola ja Juha Uusitalo. Esitykset ovat Helsingissä Balderin salissa 16., 18. ja 19. maaliskuuta. Teos kuullaan alkutekstin kielellä englanniksi, mutta esityksessä on suomenkielinen tekstitys. Lipun hintaan sisältyy myös ateria. 

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ