maanantai kesäkuu 27. 2022

Koronan ankeudesta kohti avaruuden sfäärejä

 

Perttu Haapanen on paitsi säveltäjä, myösUusinta Ensemblen taiteellinen johtaja. © CHRISTIAN JAKOWLEFF

Perttu Haapasen RSO:lle säveltämän uuden teoksen otsikko viittaa ilmakehän ja avaruuden väliseen rajalinjaan. Avaruusteema on antanut tilaa hitaalle ja hajoavalle musiikille.

 

Koronan rantautuessa Suomeen keväällä 2020 säveltäjä Perttu Haapanen (s. 1972) käänsi katseensa kohti taivasta:

”Olin jo ehtinyt totaalisesti pettyä hallituksen toimintaan, ja liityin silloin tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan. Se oli vähän eskapistinen teko, mutta tähdet ovat kyllä aina kiinnostaneet minua.”

Samoihin aikoihin Haapanen alkoi säveltää Radion sinfoniaorkesterin tilaamaa orkesteriteosta. Avaruudellinen aihepiiri kietoutui vähitellen osaksi sävellysprosessia, ja loppuvuodesta 2021 valmistunut teos sai nimen At the Kármán line (Kármánin rajalla). Nimi viittaa 100 kilometrin korkeudella maanpinnasta olevaan kuvitteelliseen rajalinjaan, jota on totuttu pitämään ilmakehän ja avaruuden rajana. Haapasen uusi teos saa kantaesityksensä 20. huhtikuuta John Storgårdsin johdolla.

”Tämä on avaruudellista musiikkia, eikä siinä ole varsinaisia ekspressionistisia pyrkimyksiä”, Haapanen kertoo.

Avaruus on mielikuvitusta kiihottava aihe, ja onkin olemassa paljon sen innoittamaa tai siihen kytkettyä musiikkia, tunnettuna esimerkkinä Ligetin orkesteriteos Atmosphères, jota Stanley Kubrick käytti klassikkoelokuvassaan Avaruusseikkailu 2001. Kokeeko Haapanen yhteyksiä avaruudellisen musiikin traditioon?

”Onhan se Ligeti siellä heti kulman takana. Tässä on sointikenttien aineksena laajoja kaanon-rakenteita niin kuin Ligetillä”, Haapanen toteaa. Hän mainitsee kuunnelleensa sävellystyön aikana myös tanskalaismestari Per Nørgårdin musiikkia, ja Sibeliuskin kummitteli hänen ajatuksissaan sävellysprosessin aikana.

”Siellä oli yksi kohta, joka tuntui vähän liiankin sibeliaaniselta, joten sitä piti vähän muokata”, hän naurahtaa.

Kun selailee At the Kármán linen partituuria, kiinnittävät huomiota monet laajat, hitaasti kehkeytyvät sointikentät. Muutokset ovat vähittäisiä, eikä musiikissa ole sellaisia groteskeja aineksia kuin Haapasella usein muulloin. Teos eroaakin tässä suhteessa hänen kahdesta aiemmasta RSO:n tilausteoksestaan Compulsion Islandista (2014) ja huilukonsertosta (2018).

”Tämä on hidasta musiikkia, jollaista en ollut juurikaan aiemmin tehnyt. Kasvu on aaltomaista, eikä musiikissa ole äkkileikkauksia.”

Haapanen kuitenkin toteaa, että mistään täysin uudesta ilmiöstä hänen tuotannossaan ei ole kyse.

”Minulla on kyllä kuoroteoksissa samantapaisia pyrkimyksiä, ja olen halunnut jatkaa sitä linjaa. Tässä on iso massa, jota käsitellään, ja harmoniakin on kaanonien vuoksi enemmän tilastollista.”

Avaruudellisen aihepiirin ympärille on jo ehtinyt syntyä tietty musiikillinen traditionsa. Onko vaarana, että sortuu liiankin ilmeisiin ”avaruusmusiikin” ratkaisuihin?

”Kyllä pitää olla tietoinen, mistä jokin asia on tullut, onko se omaa ilmaisua ja sitä, mitä todella haluaa sanoa, vai jokin klisee. Pitää osata seistä itsensä takana”, Haapanen painottaa.

At the Kármán line on Haapasen laajin orkesteriteos, kestoltaan 25-minuuttinen. Huilukonsertto on suunnilleen yhtä laaja, mutta suurelle orkesterille kirjoitetussa At the Kármán linessa on paljon enemmän nuotteja. Miten teoksen muoto rakentuu?

”Laajempi muoto on antanut enemmän tilaa hitaille eleille. Tässä on alussa ja lopussa isommat kenttärakenteet ja kaanonit, jotka jotenkin rajaavat teosta. Lopussa käännytään kuitenkin ihan muuhun suuntaan. Pari kertaa mennään saman materiaalin kautta, mutta mistään kertauksista tai paluista johonkin asiaan ei ole kyse, pikemminkin hajoamisista”, Haapanen kuvailee.

At the Kármán line valmistui korona-aikana, mutta epidemia ei Haapasen mukaan juurikaan vaikuttanut sävellystyöhön. Muutoin hän on kyllä joutunut kokemaan koronan vaikutukset työssään.

”Esityksiä peruuntui, ja yleisellä tasolla korona vaikutti masentavasti. Freelance-muusikoilla on ollut ihan karmea tilanne, varsinkin jos on ollut freelance-pariskunta, enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miten he ovat pärjänneet”, Haapanen huokaa.

Haapanen on joutunut taistelemaan koronan kanssa myös nykymusiikkiin erikoistuneen Uusinta Ensemblen taiteellisena johtajana, missä asemassa hän on ollut vuodesta 2017.

”Uusinnan toiminnan suunnittelu on ollut aika toivotonta. Peruuntumisia on tullut, usein aika lyhyelläkin aikavälillä, eivätkä ne kaikki ole olleet siirrettävissä. Esimerkiksi yksi iso kansainvälinen projekti Helsingin kamarikuoron kanssa Saksassa Ruhr-triennalessa peruuntui kokonaan, olisi ollut yksi itävaltalaisen ja yksi slovenialaisen säveltäjän kantaesitys. Olisihan tämän voinut hallituksen puolelta hoitaa paremminkin eikä vasta siinä vaiheessa, kun korona on jo melkein ohi”, Haapanen toteaa.

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ