Savonlinnan Oopperajuhlien tämän kesän kantaesitys on Aulis Sallisen Linna vedessä solisteille, 15-miehiselle kamariorkesterille ja kertojalle.
Lassi Nummen tekstiin perustuvan sävellyksen alaotsikko on kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, kamariorkesterille ja Olavinlinnalle. Sallinen kertoo, että Linna vedessä on vuonna 2004 kantaesitetyn ja myös Nummen tekstiin perustuvan Barabbas-dialogien sisarteos. Sen perusteella yleisö voi siis odottaa saavansa kuulla sallismaisen luontevaa, iskevää ja tekstilähtöistä musiikkia.
Uutuudessa on erityistä, että esiintyjien joukossa mainitaan myös Olavinlinna – jossa käynnistyi hänen uransa oopperasäveltäjänä ja jossa on esitetty viisi hänen kuudesta oopperastaan.
Sallinen kertoo karsineensa ja ryhmitelleensä uudelleen Nummen alkuperäistä tekstiä, kuitenkin pyrkien säilyttämään sen rytmin, värin ja hengen.
”Nummen teksti on upeaan runolliseen asuun kirjoitettu Olavinlinnan historia. En kuitenkaan ottanut sitä sellaisenaan mukaan teokseeni, vaan valitsin siitä runoja, jotka laitoin dramaturgisen minäni haluamaan järjestykseen”, Sallinen kuvaa teoksen muodon hahmottumista.
”Keskitin, lyhensin ja yhdistin. Lopputulos on alkuperäistä draamamaisempi, mutta se ei kuitenkaan ole ooppera. Minulla on tietysti oopperasäveltäjän verenkierto, joten voi tietysti kysyä, olisiko teokseen sittenkin päätynyt oopperamaisia dramaattisia piirteitä.”
Salliselle on erityinen painoarvo sillä, että sävellys on Olavinlinnan inspiroima ja omistettu sen jäyhän ankaralle olemukselle. Alussa on kuitenkin hiljainen ja rikkumaton luonto, joka kasvaa päärooliin myös teoksen lopussa. Keskiosaan rakentuu kuvia linnasta, sen historiasta, ihmisistä ja tapahtumista.
Nummen kuvaama Olavinlinna on kuin ”kalliolla istuva vanhus, jonka ympärillä aika on pysähtynyt. Kuin vallasta luopunut kuningas, ennen jyrkkä, yrmeä ja kiivas. Entäpä jos vanhus yhtäkkiä kohottaa päätään, siristää silmiään ja kysyy: Kuka sinä olet? Mistä löydän, mistä löydät sen tiedon suomalainen?”
Sallisen teoksessa linna ottaa osaa esitykseen visuaalisena mutta myös akustisena tilana. Hän muistuttaa, että säveltäjät ovat kautta aikojen olleet kiinnostuneita soivan tilan käytöstä.
”Partituuri on vain kasa paperia, ja se, miten teos alkaa soida, riippuu esittäjistä ja nimenomaan siitä tilasta, jossa teos esitetään. Vasta siten paperinippu alkaa soida ja tulee yleisön kuultavaksi. Olen kirjoittanut kymmenen etukäteen äänitettyä jaksoa, jotka toimivat aikasiirtyminä. Ääneen pääsevät muun muassa linnan perustaja Erik Axelinpoika Tott ja siellä aikoinaan teloitettu nainen. Nämä jaksot kaiutetaan eri puolilla linnaa teoksen aikana. Joskus ne kaikuvat yksinään, joskus samanaikaisesti lavalla esiintyvien muusikoiden kanssa.”
Jussi-Pekka Aukia
Lisää oopperajuhlista:
