Kun Veli Kujala (s. 1976) sulkeutui kevätalvella 2017 työhuoneeseensa aloittamaan uuden teoksen sävellystyötä, olivat todellisuuden rajat koetuksella.
”Kun olin alkanut säveltää uutta teosta, työhuoneeseeni materialisoitui varpunen. En voi ymmärtää, mistä se ilmestyi. Ovet ja ikkunat olivat olleet kiinni vähintään pari tuntia, ja yhtäkkiä siellä oli lintu, joka liihotteli ympäriinsä.”
Enne oli kuitenkin osuva. Työn kohteena oli harmonikalle ja big bandille kirjoitettava konsertto Thum Bop – A Hitchhiker’s Concerto (2017), jonka keskeisenä innoittajana on ollut niin ikään todellisuuden rajoja koetteleva Douglas Adamsin kulttiteos Linnunradan käsikirja liftareille. Thum Bop on syntynyt UMOn tilauksesta ja saa kantaesityksensä 12. syyskuuta Helsingin Savoy-teatterissa Kirmo Lintisen johdolla; harmonikkaa soittaa Veli Kujala itse. Konsertti kuuluu UMOn suosittujen lounaskonserttien sarjaan ja on maksuton.
Minkälaista on säveltää konserttoa itselle? Yrittääkö siinä hyödyntää omia vahvuuksiaan vai haastaa itseään?
”Minä yritän enemmänkin haastaa itseäni. Toivottavasti ehdin opetella tämän konserton. Jos en saa asioita menemään, täytyy kai neuvotella säveltäjän kanssa”, Kujala naurahtaa.
Kujala on jo pitkään tunnettu yhtenä maamme taiturillisimmista ja monipuolisimmista harmonikansoittajista, joka hallitsee suvereenisti erilaiset tyylilajit kokeilevasta nykymusiikista jazziin. Hän on kuitenkin alkanut herättää yhä enemmän huomiota myös säveltäjänä. Hänen viime vuonna ilmestynyt säveltäjäprofiililevynsä Hyperorganism sai kiittävän vastaanoton ja oli ehdolla klassisen musiikin Emma-palkinnon saajaksi.
Kujalan tuotannossa on useita teoksia uruille, mille on luonnollinen selitys, sillä hänen puolisonsa Susanne Kujala on urkutaiteilija. Lisäksi Kujala on säveltänyt monia harmonikkateoksia. Vähitellen hänen teostensa kokoonpanot ovat kuitenkin tulleet monipuolisemmiksi ja laajemmiksi, ja kaudella 2018-19 odottaa mm. Helsingin kaupunginorkesterin tilaama viulukonsertto. Nykyisin Kujalan työaika jakaantuu melko tarkkaan puoliksi säveltämisen ja esiintymisen kesken.
Säveltäjänä Kujala ei ole sitoutunut mihinkään tarkasti rajattuun tyylisuuntaan.
”Omiin kappaleisiini tulee aika luontevasti erilaisia aineksia, musiikki saa kehittyä siihen suuntaan, mikä tuntuu luontevalta. En aseta tietoisia rajoituksia teoksille”, Kujala kertoo.
Uutta teosta innoittanut Linnunradan käsikirja liftareille kertoo englantilaisen Arthur Dentin seikkailuista eri puolilla galaksia. Aihevalinnan taustalla on Kujalan science fiction –innostus. Säveltäjälevyn arvostelussa Fanfare-lehdessä huikeita sfäärien harmonioita maalaileva urkukonsertto CybOrgan kytkettiin juuri scifiin, ja samalla levyllä esiintyvästä 1/4-askelharmonikasta puhuttiin ”space accordionina”.
”CybOrgan on tehty ehkä vähän vakavahenkisemmin, siinä ei ole tietoista scifi-kytkentää nimeä ja osien otsikoita lukuun ottamatta. Tosin luin sen säveltämisen aikaan Esko Valtaojan kirjoja. Mutta olen kyllä kova scifi-fani ja pidän myös kevyemmästä materiaalista ja absurdista huumorista.”
Miten Adamsin kulttikirja on vaikuttanut uuden teoksen muotoutumiseen?
”Teos saa välillä harhautua syrjäpoluille, ja musiikissa on paikoin jyrkkiä leikkauksia. Toivottavasti se ei ole ryppyotsaisinta musiikkia, mitä olen säveltänyt. Mitään varsinaista tarinaa tai ohjelmallisuutta taustalla ei ole. Lähinnä teoksesta on otettu alkuun kirjassa vähemmän esiintyvä Big Bang Burger Bar, ja sävellys päättyy tietenkin Maailmanlopun ravintolaan.”
Harmonikka ja big band ovat poikkeuksellinen yhdistelmä. Miten niiden yhdistäminen tapahtuu?
”Pitkään mietin, mitä tämä teos voi olla. Olen kuunnellut paljon big band –musiikkia ja hyödynnän sen vahvuuksia, mutta olen halunnut hiukan rikkoa perinteistä kontekstia, ja mukana on myös elektroniikkaa. Harmonikka on välttämätöntä vahvistaa, koska big band on niin vahvasti soiva kokoopano. Teoksessa on erityyppisiä asetelmia solistin ja big bandin välillä. Perinteinen kirjoitettu soolokadenssi löytyy, mutta toisaalta on myös improvisoitu baritonisaksofonin soolo.”
Entä mitä on odotettavissa teoksen musiikilta tyylillisesti?
”Tästä löytyy kyllä big band –musiikista tuttuja asioita, joskin esimerkiksi harmonioissa on toisinaan vähän käännetty ruuvia tiukemmalle. On myös pitkälle vietyä kansanmusiikkia, tosin ei tältä planeetalta, ja on asioita, joita esiintyy enemmän nykymusiikissa kuten esimerkiksi sointikenttiä.”
Kimmo Korhonen
