Musiikki ja kirjallisuus yhdessä kiinnostavat minua, ja ylipäätään kytkentä muihin taiteisiin on minulle tärkeää”, toteaa säveltäjä Kai Nieminen (s. 1953). Useimmilla hänen teoksillaan onkin ulkomusiikillinen syntyvirike. Varsinaisesta ohjelmallisuudesta ei kuitenkaan ole yleensä kyse, sillä teokset rakentuvat omien musiikillisten lakiensa mukaan. Otsikot heijastavat musiikin alkuperäistä herätettä ja antavat tietyn suunnan ja atmosfäärin kuunteluelämykselle. Hänen teoksensa rakentuvat kerronnallisen logiikan mukaan eräänlaisiksi mielikuvituksellisiksi matkoiksi erilaisissa kuvitelluissa tai unenomaisissa maailmoissa ja tunnelmissa.
Tämä pätee myös Niemisen neljänteen jousikvartettoon, lisänimeltään Sogni del Mare (Meren unia). Teos on valmistunut maaliskuussa 2020, ja viimeiset ajatukset syntyivät aikana, jolloin koronavirus oli jo alkanut levitä Suomeen. Teos on sävelletty Meri-Lapin jousikvartetin tilauksesta, ja kantaesityksen oli määrä olla huhtikuun lopussa, mutta koronan vuoksi se siirtyi joulukuulle. Teoksen ensimmäinen esitys on 9. joulukuuta Kemissä, ja teos esitetään myös 10. joulukuuta Torniossa ja 17. joulukuuta Tervolassa.
Teoksen innoittajana on ollut italialaisen Antonio Tabucchin novellikokoelma Sogni di sogni (1992, suom. Unien unia 2008).
”Tabucchin kirjallisuus on aiemminkin ollut taustana teoksilleni, ja oli luontevaa lähteä jälleen liikkeelle hänen teksteistään. Olen valinnut Tabucchin kirjasta unia, joihin liittyy meri, siitä nimi Sogni del Mare. Kokoelmassa on todellisten taiteilijoiden kuviteltuja unia, lyhyitä fantasiamaisia kertomuksia”, Nieminen kertoo.
Kvartetossa on neljä osaa. Avausosassa unen kokijana on Carlo Collodi, joka muistetaan parhaiten Pinokkion kirjailijana, toisessa osassa englantilainen runoilija Samuel Coleridge Taylor, kolmannessa osassa antiikin roomalainen runoilija Ovidius ja päätösosassa Claude Debussy.
”Teoksen osissa olen eläytynyt näiden uni-novellien tunnelmiin ja luonut niistä musiikkia. Esimerkiksi Samuel Coleridge Taylor oli oopiumin orja, ja häneen liittyvässä osassa on aika modernistia keinoja kuten 1/4-sävelaskelia, ja lisäksi käytetään metallisia harjoitussordiinoja, jolloin syntyy aavemainen tunnelma. Ovidius taas kokee unessa karmeita painajaisia, ja osassa on äkillisiä aksentteja.”
Päätösosa poikkeaa sikäli kolmesta muusta osasta, että siinä unen kokijana on säveltäjä, ja se on jättänyt myös aivan konkreettisen jälkensä osaan. Debussyn La mer voisi meri-aiheisena olla ilmeinen viittauksen kohde, mutta Tabucchin novellissa liikutaankin meren rannalla Faunin iltapäivän tunnelmissa.
”Debussy-osassa korostuu unen pehmeys. Siinä lainataan Faunin iltapäivän avausaihetta hiljaisena sellolla korkeissa huiluäänissä. Osassa aika pysähtyy, lopussa ei ole tahtiviivoja ja teos häipyy kuuluvilta.”
Jousikvartetto on osoittautunut tärkeäksi teoslajiksi Niemiselle. Sinfonioiden, muiden orkesteriteosten, konserttojen sekä hänen omasta kitaristintaustastaan kummunneiden kitarateosten lisäksi ne muodostavat keskeisen teosryhmän hänen tuotannossaan.
”Jousten laulavuus kiehtoo, kun itse on kitaristi”, Nieminen toteaa. ”Olemme tavanneet Meri-Lapin jousikvartetin soittajien kanssa pariin kertaan ja katsoneet läpi yksityiskohtia, esimerkiksi erilaisia soittotapoja, jotta ne toimivat niin kuin on ajateltu. Tässä teoksessa hyödynnetään monipuolisesti jousisoittimien erilaisia soittotapoja.”
Niemisen kolmessa aiemmassa jousikvartetossa (1999, 2014 ja 2017) on tavalla tai toisella mukana talvi ja niiden kautta pohjoinen ulottuvuus. Uusimmassa kvartetossa tulee esiin eteläisempi virikemaailma, ja Nieminen onkin todennut pyrkineensä säveltäjäntyössään rakentamaan synteesiä pohjoisesta ja eteläisestä ulottuvuudesta samaan tapaan kuin hänen suuriin esikuviinsa kuulunut Tōru Takemitsu loi synteesiä itäisestä ja läntisestä ajattelusta.
Ei olekaan sattumaa, että Meri-Lapin joulukuisissa konserteissa kuullaan Niemisen uutuuskvarteton lisäksi Takemitsun ja toisen idän ja lännen synteesiä luoneen säveltäjän Toshio Hosokawan teoksia.
Kimmo Korhonen
