”Se on varsin kromaattinen näppäilysoitin, esimerkiksi harppuun verrattuna todella ketterä. Ja kitaran huiluäänet ovat erisävyisiä, ja niiden kanssa voi leikitellä. Ja kitaralla on kaikkia muitakin jännittäviä soittotapoja, voidaan vetää kynnellä tai sormella pitkin kieltä ja tuottaa erilaisia sihinöitä ja särinöitä.”
Näin Harri Vuori (s. 1957) luettelee kitaran erilaisia kiinnostavia soittotapoja. Juuri nyt kitara on ollut hänelle soittimena ajankohtainen, sillä 10. marraskuuta kantaesitetään Lappeenrannassa hänen kitarakonserttonsa Cthulhu’s Dreams (2016). Esitys on osa Ja kitara soi! –festivaalia, ja solistina on festivaalin taiteellinen johtaja Jyrki Myllärinen. Lappeenrannan kaupunginorkesteria johtaa Jan Söderblom. Kitaralinja tulee jatkumaan, kun edessä on ensi vuodeksi valmistuva 10-minuuttinen teos Patrik Kleemolalle.
Kitara kuuluu niihin soittimiin, joiden hallinta ei kuulu samalla tavalla säveltäjien perustaitoihin kuin esimerkiksi piano, jouset tai tavallisimmat puhaltimet. Myös Vuori koki sen haasteena, vaikka hän on käyttänyt kitaraa muutamassa aiemmassa teoksessaan.
”Kitara kädessä tätä on tehty, ja kaiken olen itse kokeillut. Tähän mennessä Jyrki on saanut kahden ensimmäisen osan nuotit nähdäkseen, ja viesti oli, että kaikki on soitettavissa.”
Mitä erityisiä haasteita kitarassa on tullut vastaan sävellystyön aikana?
”Kitara on periaatteessa aika matala soitin. Toinen ongelma on sen hiljainen dynamiikka, ja olenkin jättänyt orkesterista pois äänekkäimmät soittimet. Siellä ei ole pasuunaa, ei trumpetteja ja puupuhaltimiakin on vain yhdet kutakin. Lyömäsoittimia kyllä on useampia, ja mukana on myös harppu, jolla saadaan tietynlaista vertailukohtaa kitaralle. Luultavasti kitaraa silti vahvistetaan maltillisesti esityksessä.”
Rikkaina säihkyvät värit ovat Harri Vuoren musiikin keskeistä ainesta. Sama linja jatkuu myös kitarakonsertossa.
”Kyllä teoksessa värejä riittää, ja uskon, että se on yksi selvimpiä puolia teoksessa.”
Vuoren aiempaan tuotantoon sisältyy kaksi konserttoa, molemmat jo reilun kymmenen vuoden takaa: konsertto bassoklarinetille ja orkesterille (2001) sekä konsertto saksofonille ja orkesterille (2004). Miten solistin ja orkesterin välinen suhde ja dynamiikka toimii uudessa konsertossa?
”Se vaihtelee eri osissa. Usein kitara johdattaa, aloittaa ja aktivoi orkesterin asioita, mutta on siellä myös jyrkkiä vastakohta-asetelmia.”
Vuori kuuluu niihin säveltäjiin, jotka eivät karta musiikin ulkopuolelle viittaavien, ohjelmallisten otsikoiden käyttöä.
”Minun on helpompi lähestyä asioita tietynlaisen ohjelmallisuuden kautta. Mutta ei tässäkään ole kyse mistään juonellisesta ohjelmallisuudesta vaan tietyn yleistunnelman samankaltaisuudesta.”
Mikä sitten on se maailma, jonka tunnelmiin kitarakonsertto liittyy? Ja mitä ihmettä tarkoittaa teoksen otsikko Cthulhu’s Dreams?
”Nimi viittaa 1900-luvun alkupuolen kirjailijaan H. P. Lovecraftiin. Hän kirjoitti useita kertomuksia Cthulhusta, joka on ihmisten näkökulmasta jumala mutta joka on pitkälle kehittynyt universumin asukki. Hän on joskus ollut vallassa, mutta on nyt kuollut ja uneksii R’lyehin uponneessa kaupungissa siitä, että tähdet asettuvat oikeaan asentoon ja hänen vankeutensa päättyy.”
”Teoksen nimi syntyi, kun huomasin, että ensimmäinen osa liittyi soinniltaan luontevasti tuonkaltaiseen ohjelmalliseen ideaan. Toisen osan suomenkielinen nimi on tällä hetkellä ’Tuhatkasvoinen kuu’, joka niin ikään liittyy Cthulhu-mytologiaan, ja se on erittäin vääristynyt näkemys Debussyn Clair de lunesta. Kyllä sen yhteyden voi huomata, vaikka ei ihan heti.”
”Konsertto on neliosainen. I osassa on taitteita, jotka viittaavat soinnillisesti II osaan. Siinä taas on tekstuureja, jotka viittaavat III osaan. Ja IV osa on I osan lyhennetty ja osittain takaperoinen variaatio, jonka harmonia ja tunnelma ovat tyystin toisenlaiset kuin ensimmäisessä osassa. Päätösosassa on vähän jonkinlaisia etnovaikutteita, kenties Irlannin suunnalta.”
Toisen ja kolmannen osa välissä oleva kadenssi antaa vapauksia esittäjälle, sillä Vuori on jättänyt sen solistin improvisoitavaksi.
”Kadenssi joko on tai ei ole, solisti päättää. Olen kirjoittanut lähdön II osasta ja saapumisen III osaan ja antanut ohjeita, minkälaista materiaalia pitäisi käyttää. Luotan tässä solistiin.”
Kimmo Korhonen
