Juha T. Koskinen on uudessa teoksessaan tarttunut Ofelian hahmoon Shakespearen Hamletista. Tämän pelinappulana olon ahdinkoa ja selviytyjän toivoa tulkitsevat näyttelijä ja alttoviulu. Kolme aikaa, kirjailijaa ja kieltä törmäävät luoden monia musiikin, tekstin ja kuvan kerroksia.
Tuntuuhan tämä paluulta juurille, sillä nuoruuden opiskelupaikkana Ranska on ollut minulle merkittävä vaikutteiden antaja”, toteaa nykyisin Berliinissä asuva säveltäjä Juha T. Koskinen. Hänen uusi teoksensa Ophelia/Tiefsee on Ranskan radion tilaus, ja sen kantaesitys on Pariisin radiotalossa Présences-festivaalilla 14. helmikuuta.
”Kiva tilaus sikälikin, että kerrankin siinä ei ole mitään Suomi yhteyttä – ellei sellaiseksi lasketa sitä, että Kaija Saariaho on Présences-festivaalin nimikkosäveltäjä.” Teos on syntynyt yhteistyössä Saariahon pojan, dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrièren kanssa. Sen juuret ulottuvat Hamlet-machineen alttoviululle ja yhtyeelle, joka syntyi Helsingin Musica Novaan 1999.
”Kuten nimikin kertoo, sen innoittajana toimi Heiner Müllerin näytelmä, jonka hurja maailma otti minut valtoihinsa. Hamlet-machineen verrattuna Ophelia/Tiefsee on saanut monia tasoja lisää. Müllerin lisäksi olen käyttänyt Shakespearen ja Jules Laforguen tekstejä, joita tulkitsee ilmiömäinen virtuoosinäyttelijä Thomas Kellner”, Koskinen kertoo.
Teoksen lajityypiksi säveltäjä on määritellyt mélologuen, mm. Berlioz’n käyttämän muodon, jossa musiikki ja puhuttu teksti nivoutuvat tiiviisti yhteen.
Myös tilallisuus on läsnä. Näyttelijä vaeltaa pitkin radiotalon vanhaa konserttisalia, jossa myös alttoviulistilla on eri asemia. Teoksen loppupuolella roolit sulautuvat hetkeksi toisiinsa. Aleksi Barrièren suunnittelemat videot ja valot kuuluvat myös kokonaisuuteen.
Monessa Ofelia-aiheisessa musiikkiteoksessa, mm. Hans Abrahamsenin Pohjoismaiden Neuvoston musiikkipalkinnon saaneessa laulusarjassa Let me tell you, keskitytään hahmon mielen järkkymiseen. Koskinen sen sijaan tuo esiin hahmon ahdingon miesten pelinappulana ja toisaalta selviytyjä-Ofelian, joka näkee myös valoa.
”Müllerin teksti on täynnä nihilististä, negatiivista energiaa ja raivokasta torjuntaa. Hänen Ofeliansa muuttuu lopulta Elektraksi ja tarttuu aseisiin. ’Ich will nicht’ -jankkaukset liittyvät mm. Bachin Matteus-passioon ja Straussin Salomeen, joista kuullaan musiikissa lyhyitä fragmentteja, samoin kuin Berlioz’lta, jonka vaimo Harriet Smithson oli kuuluisa Ofelian osan esittäjä.”
”Erikieliset tekstit innostavat myös musiikillisiin ristivalotuksiin, ja teos on tavallaan tutkimusmatka ajassa. Kaikki tekstit ovat alkuperäisiä, mutta useimmiten fragmentteja. Shakespearen Ofelian Saint Valentine’s day -laulun teksti kuullaan kokonaisuudessaan, kun näyttelijä laulaa seuraten alttoviulistin melodiaa.”
Kahden voimakkaan tekstin, Shakespearen ja Müllerin väliin säveltäjä halusi jotain keventävää, ja sitä tarjosi ”dekadentti” symbolistikirjailija Jules Laforgue (1860-1887).
Oopperoiden – joista viimeisin on kesällä Oulunsalon musiikkijuhlilla kantaesitetty Lusia Rusintytär – säveltäminen on lisännyt Koskisen mielenkiintoa tekstin ja musiikin väliseen suhteeseen, ja sen eri tasoja uusi teos on täynnä. Myös tyylillinen paletti on laajempaa kuin säveltäjällä koskaan ennen. Eikä tämä koske vain sitaattien käyttöä.
Ophelia/Tiefseen toteuttaa kokeellisen oopperan ryhmä La Chambre aux échos. Se tilasi viime vuonna Koskiselta Novalis-festivaalille Kroatiaan Hamlet-machineen perustuvan fragmentin, johon liittyi Aleksi Barrièren video.
”Uusi projekti lähti laajenemaan tästä, ja vanhasta Hamlet-machinesta ei tässä pyörityksessä ole jäljellä enää juuri muuta kuin yksi alttoviulun kadenssi”, Koskinen naurahtaa. Uutuusteos on kuultavilla suorana Ranskan radiossa ja sen jälkeen internetissä.
Harri Kuusisaari
