torstai toukokuu 23. 2024

Rakkaudenmuistoja rautakaupassa

Heta Aho on kiinnostunut musiikkiteatterityyppisestä ilmaisusta, lauluäänen, tekstin ja musiikin suhteesta. © Maarit Kytöharju.

Heta Ahon uudessa lauluteoksessa suuren rakkauden pohdinta sijoittuu yllättäen rautakauppaan. Häntä kiinnosti iskelmän ja popin, niiden melodiikan ja lauluäänen yhdistäminen nykymusiikkiin.

 

Olen freelancer, joten sävellän sitä, mitä tilataan. Koskaan ei ole kuitenkaan tullut sellaista tilausta, joka ei olisi kiinnostanut. Erityisen kiinnostunut olen oopperasta, musiikkiteatterityyppisestä ilmaisusta, lauluäänen, tekstin ja musiikin suhteesta.”

Näin luonnehtii Heta Aho (s. 1992) suhdettaan sävellystyöhön. Myös hänen uudessa teoksessaan Kerran (2023–24) lauluäänen, tekstin ja musiikin suhde on keskiössä. Juha Itkosen tekstiin tehty kerronnallinen teos lauluäänelle ja orkesterille saa kantaesityksensä Tapiola Sinfoniettan konsertissa 11. huhtikuuta. Vokalistina on laaja-alaisena laulajana tunnettu Anni Elif, ja Tapiola Sinfoniettaa johtaa orkesterin taiteellinen partneri Ryan Bancroft.

Aho tunnetaan myös huilistina, ja hänellä säveltäminen ja muusikkous ovat alusta lähtien kietoutuneet toisiinsa.

”Aloin tehdä omia kappaleita jo lapsena. Minulla oli Keski-Helsingin musiikkiopistossa sopimus huilunsoitonopettajan kanssa, että joka toiseen oppilaskonserttiin sain tehdä oman kappaleen, joka toisessa soitin jotain hänen määräämäänsä. Opiskelin siellä sävellystä Jovanka Trbojevićin johdolla. Myöhemmin Sibelius-Akatemiassa sävellyksenopettajanani oli Juhani Nuorvala, ja soitinnusta opiskelin Matthew Whittallin johdolla.”

Säveltämisen ja huilunsoiton lisäksi Aho on työskennellyt aktiivisesti myös tapahtumien järjestäjänä, monitaiteellisten teosten ohjaajana ja konserttisuunnittelijana.

”Olen generalisti, kiinnostunut hirveän monista asioista. Tykkään opetella asioita, enkä ole koskaan kokenut, että minun pitäisi rajoittaa toimintaani. Sulkeutuminen kammioon pelkästään säveltämään ei ole ollut minulle mahdollisuus.”

Vokaalimusiikilla on tärkeä asema Ahon tuotannossa. Hänen huomatuin teoksensa on taiteilijuuden problematiikkaa pohtiva kamariooppera Tove J. (2022), jonka kantaesitys elokuussa 2022 Helsingin Aleksanterin teatterissa sai erinomaisen vastaanoton.

Heta Ahon työtilanne on hyvä, sillä tilaukset ja apurahat takaavat sen, että hän voi keskittyä monen vuoden ajan pelkästään säveltämiseen. Tove J:n edustama oopperalinja ja taiteilijuuden pohdinta saa jatkoa, kun tulossa on näillä näkymin vuonna 2026 esitettävä kamariooppera ruotsalaisesta abstraktin taiteen pioneerista ja antroposofista Hilma af Klintistä.

Tapiola Sinfoniettan tilaamassa uudessa teoksessa Kerran Aho on tehnyt yhteistyötä orkesterin residenssitaiteilijan, kirjailija Juha Itkosen kanssa. Miten teos sai alkunsa?

”Orkesterilta tuli pyyntö, että tehkää jotain yhdessä”, Aho naurahtaa. ”Sitten me istuttiin Juhan kanssa muutamaan kertaan kahvilassa ja yritettiin keksiä, että mitäs me nyt sitten tehtäisiin.”

Yksi teoksen innoittaja on ollut suomalaisen laulaja-lauluntekijän Yonan levy Uni johon herään (2021).

”Yona on kertonut, että hänellä oli niin isot tunteet, että oli pakko tehdä levy sinfoniaorkesterin kanssa tai sitten ei tehdä levyä ollenkaan. Hanke toteutui, ja se on ihan sairaan hieno levy. Aloin sitten itsekin miettiä, että mikä on syy käyttää orkesteria, miksi teokseen tarvitaan nimenomaan se media, ja Yonalta tuli se ajatus, että tarvitaan suuret tunteet.”

Ajatus suuren rakkauden pohdinnasta sijoittuu Ahon teoksessa yllättäen rautakauppaan. Se on tullut hänelle viime aikoina tutuksi, kun hän on rakentamassa taloa kumppaninsa, kapellimestari Taavi Oramon kanssa.

Rautakauppa ei ole mikään korostetun runollinen ympäristö rakkaudenpohdinnoille?

”Juuri se olikin minusta ihanaa. Teoksen voikin tiivistää siihen, että se on rakkaustarinan uudelleen eläminen rautakaupan käytävällä. Siinä nainen törmää rautakaupassa nuoruudenrakastettuunsa ja tämän lapseen. Naisella on vähän huono päivä, on ehkä nukkunut huonosti tai tehnyt liikaa remonttia, ja hän humpsahtaa äkkiä vanhoihin muistoihin ihastuksensa kanssa ja välillä myös juttelee tämän kanssa. Teoksessa kuullaan vain naisen ääni, ja vähän epäselväksi jää, kuvitteleeko hän dialogit vai ovatko ne todellisia.”

”Puhuttiin Juhan kanssa aika paljon dramaturgiasta ja tekstistä, koska hän ei ollut aiemmin tehnyt tämäntyyppistä tekstiä. Mukana on myös orkesterin luettaviksi tarkoitettuja rautakaupan mainoslauseita. Itse asiassa olisin halunnut ohjata teoksen esityksen, jos se olisi ollut mahdollista.”

Solistina on Anni Elif, taustaltaan turkkilais-ruotsalainen mutta Suomeen asettunut laulaja ja sellisti, joka on esiintynyt laaja-alaisesti eri musiikinlajien, mm. jazzin ja nykymusiikin parissa.

”Anni Elif oli alusta lähtien mukana. Minua kiinnosti iskelmän ja popin, niiden melodiikan ja lauluäänen yhdistäminen nykymusiikkiin, ja tämä teos on yritykseni toteuttaa niiden synteesi. Lähtökohtana on ollut mm. italialaista vintage-iskelmää ja viihdeorkestroinnin keinoja mutta myös ekspressionistista ja kenttämäista tekstuuria – sekä tietenkin kostopolskaa.”

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ