perjantai maaliskuu 29. 2024

Salaperäisten sointien maailmassa

Adam Vilagi kuuluu Suomen musiikkielämän vahvaan unkarilaisperäiseen kaartiin. © Laura Vilagi

Adam Vilagin vuoroin salaperäisiä, vuoroin karheita ja mikrointervalleihin virittyviä sointeja kuullaan tänä keväänä kahdessa kantaesityksessä.

 

Sointi on minulle teoksissa keskeinen lähtökohta. Harmonia on myös merkittävä tekijä musiikissani, mutta se avautuu sävellysprosessissa nimenomaan sointien kautta.”

Näin kuvaa sävellyksellisiä periaatteitaan Adam Vilagi (s. 1977), jonka uusia, vuoroin salaperäisiä, vuoroin karheita sointimaailmoja saadaan kuulla keväällä kahdessa kantaesityksessä. Mikkelin musiikkiopiston 60-vuotisjuhlien juhlakonsertissa 26. maaliskuuta Vilhonkadun kamariorkesteri esittää Olli Helskeen johdolla Mikkelin konserttitalo Mikaelissa jousiorkesteriteoksen Haamujen kartano (2019). Reilua viikkoa myöhemmin 4. huhtikuuta kuullaan Kuopion Musiikkikeskuksessa kitaralle ja lyömäsoittimille sävelletty Monstrous Dimensions (2019), esittäjinä Markku Laakso ja Sho Kubota.

Vilagi on syntynyt Unkarissa mutta muuttanut kaksivuotiaana perheensä mukana Suomeen, kun hänen musiikinopettajina toimivat vanhempansa aloittivat työt täällä. Hän soitti nuorena aktiivisesti pianoa, mutta säveltäminen kiinnosti häntä jo pienestä pitäen, ja 19-vuotiaasta lähtien Vilagi keskittyipääasiallisesti siihen. Vilagi kävi sävellysopintonsa Sibelius-Akatemiassa Erkki Jokisen ja Eero Hämeenniemen johdolla ja oli välillä vuoden oppilasvaihdossa Budapestin Liszt-akatemiassa György Orbánin oppilaana.

Vilagin teosluettelossa on tällä hetkellä hiukan vajaat 40 teosta, mutta luettelo elää jatkuvasti – eikä vain kasvamalla.

”Siivoan sitä aina välillä ja otan vanhempia teoksia pois. Ehkä vuodesta 2008 tai 2009 lähtien teokset ovat sellaisia, että hyväksyn ne”, hän kertoo.

Petri Kumelalle 2012 sävelletty kitarateos Mangustit on Vilagin mukaan käänteentekevä teos hänen tuotannossaan.

”Siinä aloin varsinaisesti ottaa soinnin pääasialliseksi parametriksi. Sointi ei enää ole mikään efekti vaan orgaaninen lähtökohta teokselle.”

Muista tärkeistä teoksista Vilagi mainitsee jousikvartettiteoksen Hunger (2016).

”Siinä olen onnistuneimmin jalostanut kiinnostukseni mikrointervalleihin; mukana on unkarilainen lastenlaulu, jonka olen purkanut osiin ja antanut sille mikrointervallien avulla epätodellisen värityksen.”

Vilagin keskeisiin teoksiin kuuluu myös Directions puhallinkvintetille (2015), joka saavutti syksyllä 2019 toisen sijan 144 teoksen joukosta kansainvälisessä Kazimierz Serocki –sävellyskilpailussa Puolassa. Tuorein teos on defunensemblelle sävelletty mutta kantaesitystään vielä odottava GAS (2020), jossa Vilagi on ensimmäisen kerran yhdistänyt soittimet ja elektroniikan. Hän toteaakin, että viime vuosien elektroniikan parissa työskentely on ollut hänelle tärkeä tekijä soinnillisen ajattelun kehittämisessä.

Mikkelissä kantaesitettävässä jousiorkesteriteoksessa Haamujen kartano Vilagin sävelkieli laajenee ehkä hiukan yllättäen perinteiseen melodisuuteen. Tilaajan toiveena oli, että teokseen sisältyisi jossain muodossa suomalainen kansanlaulu Tuol on mun kultani, ja sointikentistä rakentuvan alkujakson jälkeen se puhkeaakin esiin kaanonina.

”Tämä on tehty musiikkiopiston nuorille muusikoille. Olen huomannut, että rytminen hahmottaminen voi olla nuorille hankalaa, joten tämä on rytmisesti aika selkeä kappale”, Vilagi toteaa.

Kitaralle ja lyömäsoittimille kirjoitettu Monstrous Dimensions (Hirviömäisiä mittasuhteita) on lähtökohdiltaan aivan toisenlainen teos, sillä se on tehty kokeneille ammattimuusikoille, kuopiolaiselle kitaristille Markku Laaksolle ja Kuopion kaupunginorkesterin lyömäsoittajalle Sho Kubotalle. Soitinyhdistelmä ei kuitenkaan ole aivan tavanomainen.

”Kitarahan on aika hiljainen soitin, joten mukana on hiljaisia lyömäsoittimia. On siellä tosin bassorumpukin, mutta sitä soitetaan vain sormilla naputtamalla tai hankaamalla. Kitaraa soitetaan puolestaan paljon slidella, sekä normaaliin tapaan slide poikittain että myös pitkittäin kieliin nähden. Sillä voidaan tuottaa neljäsosa-askelia pienempää huojuntaa. 17-minuuttinen teos jakaantuu aika selvästi jaksoihin, ja tässäkin mennään vahvasti sointi edellä.”

Entä teoksen nimi?

”Nimen taustalla oli ajatus, että on pieniä, viattomia ajatuksia, mutta kun ne suurentaa, ne muuttuvatkin mittasuhteiltaan hirviömäisiksi”, Vilagi kertoo.

Kimmo Korhonen

KANTAESITYKSIÄ