Minna Leinosta kiehtoo musiikin yhdistäminen muiden taiteiden kanssa. Uusi kamariooppera Alma! kuullaan Tampereen biennalen peruunnuttua 18.2.2021.
Yksi oopperaa elinvoimaisena taidemuotona pitäneistä tekijöistä on ollut sen joustavuus. Se voi yhä olla vanhaan tapaan suurten kokoonpanojen teos solisteille, kuorolle ja orkesterille, mutta yhtä lailla sen piiriin voi lukeutua pienimuotoisia, vain muutaman esittäjän toteutettavaksi tarkoitettuja teoksia. Kun perinteisesti muoto määritteli oopperassa sisältöä, voi asetelma olla nykyisin päinvastainen.
Yhden esimerkin modernin oopperan laaja-alaisuudesta tarjoaa Minna Leinosen (s. 1977) kamariooppera Alma! (2019). Tekijät luonnehtivat teosta ”liikeoopperaksi”, syynä se, että tanssi ja liike ovat alusta lähtien olleet mukana sen olennaisina elementteinä.
Teoksen piti saada kantaesityksensä 4. huhtikuuta Tampere Biennalessa, mutta festivaalin peruunnuttua sen uusi esitysaika on on 18.2. 2021 Hällä-näyttämöllä.
Jutta Seppisen johtamassa produktiossa on kaksi laulajaa, yksi tanssija-laulaja, neljä tanssijaa sekä neljän hengen soitinyhtye. Kyseessä on Seppisen perustaman ja johtaman monitaideryhmä CHANGEnsemblen ensimmäinen tilausteos.
Alma! perustuu Hanna Weseliuksen samannimiseen palkittuun romaaniin (2016). Kirjan nimi viittaa Alma Mahleriin, joka muistetaan Gustav Mahlerin sekä monien muiden merkittävien taiteilijoiden vaimona tai rakastettuna ja joka itsekin sävelsi ennen kuin luopui siitä tutustuttuaan Mahleriin.
”Luin Weseliuksen romaanin 2017, ja minussa heräsi välittömästi ajatus sitä, että tästä olisi hienoa säveltää jotakin. Teoksessa on viittauksia musiikkiin, ja Alma Mahler hahmona alkoi kiinnostaa”, kertoo Leinonen.
”Jutta Seppinen oli joskus sanonut, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä, ja niinpä ehdotin hänelle Almaa. Otin yhteyttä Hanna Weseliukseen, jota en aikaisemmin tuntenut. Weselius innostui ajatuksesta ja lupautui tekemään libreton.”
”Tanssiteatteri MD tuli mukaan tanssija Samuli Roinisen kautta; meidän lapsemme olivat samassa päiväkodissa. Esityksen ohjaajaksi ja koreografiksi valikoitui Petri Kekoni, joka on kokenut tekijä musiikin ja oopperan kanssa.”
Leinonen korostaa useaan kertaan yhteistyön merkitystä ja toteaa, että teos on syntynyt ryhmätyönä. Hänen teosluettelossaan onkin monia teoksia, jotka ovat saaneet määreen ”multiartistic work”, monitaiteellinen teos.
”Minulle innostavinta on yhdistää musiikki eri taidemuotojen kanssa. Jo teksti tuo musiikkiin lisäelementin, mutta sitten tässä on mukana vielä liikkeellistäminen.”
Tärkeä tekijä kokonaisuudessa on ollut myös äänisuunnittelija Jussi Suonikko, joka on aiemminkin työskennellyt Leinosen kanssa.
Alma! -romaanin muokkautuminen ”liikeoopperaksi” ei ollut mikään yksinkertainen prosessi. Weseliuksen romaani itsessään on moniaineksinen, ”rihmastomaiseksi” kuvattu teos, jossa on useita rinnakkaisia päähenkilöitä ja juonteita.
”Oli vaikea rajata, mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pois”, kertoo Leinonen. ”Hanna teki libreton pääraamit, minä olen tiivistänyt ja Petri on miettinyt, miten liike sopii mukaan.”
”Sävellystyössä piti alusta lähtien miettiä tanssin osuutta: pitääkö olla selkeä pulssi vai saako olla vapaampaa, ja mihin tarvitaan aikaa tanssille”, Leinonen pohdiskelee.
Keskeisiä roolihahmoja ovat Lakimies (sopraano Olga Heikkilä), kuvataiteilija Aino (sopraano Tuuli Lindeberg) ja Alma (tanssija-laulaja Suvi Eloranta).
”Lakimies on feministi, jota ärsyttävät saamattomat naiset. Hän mylvii, miksi Alma ei sävellä. Oopperassa on otteita Alman päiväkirjoista, joita ei ole Weseliuksen romaanissa. Teokseen luo toisen ajallisen ulottuvuuden Alma Mahlerin laulu Der Erkennende, joka on tehty Franz Werfelin eli Alman myöhemmän aviomiehen tekstiin. Laulu esiintyy liikeoopperassa paitsi motiivisina katkelmina myös kokonaan, tosin sovitettuna. Kuvataiteilija Aino rinnastuu Almaan; hän yrittää piirtää elävää mallia siinä kuitenkaan onnistumatta.”
”Tanssijat ovat tässä kuin antiikin kuoro; antiikissa kuoro lauloi ja tanssi, mutta tässä se esiintyy liikekuorona, joka kommentoi sekä musiikkia että alitajuisia asioita ja ottaa esiin tapahtumia.”
Vaikka Alma Mahler on teoksen nimihenkilö, hän ei ole varsinainen sankaritar sanan perinteisessä merkityksessä.
”Tämä ei ole mikään Alman puolusteluteos, vaan hän on esillä kaikessa ristiriitaisuudessaan”, Leinonen korostaa.
Kimmo Korhonen
