Seppo Pohjolalle säveltäminen on oman sisäisen elämän selvittelyä, eikä hän kadu vaikka on tehnyt isoja teoksia ilman tilauksia – vaikka sitten pöytälaatikkoon. Hänen maaliskuinen sävellyskonserttinsa antaa läpileikkauksen siitä, missä mennään.
Minulla on ollut viime vuosien ajan todella tuottelias kynä, en ole halunnut pidätellä. Säveltämisessä en enää pelkää mitään. Helppoa se ei ole vieläkään, etenkään muodon kanssa kamppaileminen”, toteaa säveltäjä Seppo Pohjola.
Hän elää vahvaa vaihetta urallaan, eikä edes korona ole hidastanut luomistyötä.
”Työprosessissani on tapahtunut isompi muutos viime aikoina”, Pohjola kertoo. ”Asenteeni säveltämiseen on entistä vapautuneempi, ja minulla on nykyisin enemmän luottamusta vaistonvaraisuuteen. Koen, että olen vastuussa vain itselleni, muiden näkemykset eivät vaikuta.”
Pohjolan uusia teoksia kuullaan sävellyskonsertissa 31. maaliskuuta Espoon Sellosalissa. Kantaesityksinä kuullaan kuudes ja seitsemäs jousikvartetto sekä laulusarja Tämä taivaankappale ja laulu Yksi pääsky, kaikki vuodelta 2021. Lisäksi kuullaan pianoteos Three Rag Babies (2019).
Kvartetot esittää Uusi Helsinki -kvartetti, laulut tenori Aki Alamikkotervo ja pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom, joka soittaa myös konsertin soolopianoteoksen. Myöhemmin Uusi Helsinki -kvartetti levyttää jousikvartetot nro 5-7 Alba-yhtiölle.
Uuden ja vanhan kombinaatio
Seppo Pohjola nousi säveltäjänä esiin jo 1990-luvun alussa. Hän on ehtinyt kokea urallaan monia tyylivaiheita. Välillä painopiste on ollut modernistisissa pyrkimyksissä, välillä taas suunta on kääntynyt kohti perinteisempiä ilmaisukeinoja. Uudenlainen vapautuminen on tuntuvilla myös tämän hetken musiikissa.
”Varon entistä vähemmän konsonanssia. Traditiotietoisuus on tullut vahvemmaksi. Aiemmin tietoisuus modernismista oli minulla suurempaa. Nykyisin musiikissani toteutuu uuden ja vanhan kombinaatio.”
Pohjolan tuotannon suurimuotoisimpia teoksia ovat kuusi erilaisia aihemaailmoja ja lähestymistapoja edustavaa oopperaa sekä kuusi sinfoniaa.
”Oopperoita en ryhdy säveltämään ilman tilausta ja tietoa esityksestä, mutta sinfonioita on syntynyt pöytälaatikkoon asti. Itse asiassa tein puolileikillisesti vuodelle 2021 lupauksen, että en sävellä sen aikana orkesteriteoksia. Silloin syntyikin paljon kamarimusiikkia.”
”Loppuvuodesta 2021 tuli kuitenkin vahva kutina, että sinfonia olisi taas tulossa. Teos on nyt valmistunut, meneillään on puhtaaksikirjoitusvaihe.”
Sävellyksiä pöytälaatikossa
Aktiivinen luomistahti on aiheuttanut sen, että Pohjolalla on suuri määrä teoksia odottamassa ensiesitystään, kolmisenkymmentä kaikkiaan. Näihin sisältyy monia laajamuotoisia teoksia kuten sinfoniat nro 4-6, kaksi viulukonserttoa, pianokonsertto nro 2, sellokonsertto sekä orkesteriteokset Lähde ja Ad Astra, kaikki vuosien 2016-20 satoa.
Teosten jääminen esittämättä on harmillista ja Pohjolan tapauksessa myös yllättävää. Silloin, kun hänen teoksiaan on esitetty, ne ovat yleensä saaneet sekä yleisöltä että kriitikoilta myönteisen vastaanoton. Levytykset on otettu positiivisesti vastaan myös kansainvälisillä foorumeilla.
Pohjola ei kuitenkaan kadu, että on säveltänyt laajamuotoisia teoksia ilman tilausta.
”Säveltäminen on minulle oman itseni ja oman sisäisen elämäni selvittelyä. En kadu isojen teosten tekemistä, tuntuu, että ne on pitänyt tehdä”, hän vakuuttaa.
Pohjola ei varsinaisesti syytä tilanteesta ketään mutta harmittelee asiaa; onhan säveltäjälle elintärkeätä saada kuulla omia teoksiaan ja sitä, vastaako niiden todellinen soiva asu sitä, mitä on mielessään kuullut.
Jousikvartettojen sarja jatkuu
Seppo Pohjola on sikäli hyvässä asemassa, että hän on saanut nauttia apurahoista, jotka ovat mahdollistaneet täysipainoisen paneutumisen sävellystyöhön. ”Sen vuoksi olen kokenut jossain määrin moraaliseksi velvollisuudekseni sävellyskonsertin järjestämisen”, hän toteaa.
Maaliskuisen konsertin painopisteinä ovat jousikvartetot nro 6 ja 7. Pohjola on aiemmin (Rondo 12/2018) todennut, että kvartetot ovat hänelle teoslaji, jossa hän haluaa aina kokeilla jotain uutta. Mikä näissä kahdessa kvartetossa on uutta?
”Näissä on minulle uusia harmonis-prosessiivisia ulottuvuuksia. Ne ovat tarkennuksia ja täydennyksiä omaan sävelkieleen.”
”Kuudes jousikvartetto on luonteeltaan elämäkerrallinen teos, ikään kuin kertomus tyyliin ’nuoruus on mennyttä’. Teoksessa on paljon tunnetta, Sturm und Drangia, ja mukana on myös sitaatteja kansansävelmistä Läksin minä kesäyönä käymään ja On neidolla punapaula.”
Teos alkaa vahvan rytmisen latauksen siivittämänä ja rakentaa yksiosaisen mutta monivaiheisen kokonaisuuden. Pohjolan kertoman mukaan hänen vaimonsa harmistui sen sitaateista.
”Seitsemäs kvartetto piti sitten säveltää niin, että se kelpaisi vaimollekin. Se on pelimannihenkisempi teos, tehty vähän ketunhäntä kainalossa. Se ei silti ole eklektismiä. Siinä sykkii loppupuolella kolmisointukone, mutta toisaalta melodiat liikkuvat ihan omia reittejään.”
”Tämä on rockahtava kappale, ja tässäkin pizzicatot ovat etäännyttävänä elementtinä, samoin kuin kuudennessa kvartetossa.”
Avaus liedin maailmaan
Sävellyskonsertissa kantaesityksinä kuultavat kaksi lauluteosta merkitsevät Pohjolalle avausta liedin maailmaan.
”Tekstin ja musiikin onnistunut yhteys tuottaa minulle tyydytystä, ja päätin kokeilla liediä. Se oli ehkä jonkinlaista korona-terapiaa. Ehdin jo säveltää lauluja Eeva-Liisa Mannerin runoihin ennen nyt kantaesitettäviä lauluja.”
Uusissa lauluissa runotekstit ovat Susinukke Kosolan käsialaa.
”Hänen tekstinsä eivät ole perinteistä lied-lyriikkaa, ne pakottavat ajattelemaan asioita toisella tavalla. Tekstit ovat näissä lauluissa niin tärkeitä, että sanojen pitää kuulua ja niistä pitää saada selvää. Laululinjat ovatkin hyvin selkeitä, ja dramaturgia on piano-osuudessa, joka on hyvin vaativa, paikoin lähes virtuoosinen.”
Piano pääsee konsertissa ääneen myös ilman laulua, sillä mukana on soolokappale Three Rag Babies (2019), kolmen pianistisesti tehokkaan ragtime-tyylitelmän sarja.
Kimmo Korhonen
