Potemkinin kulissit on kuva Suomen musiikkielämän tilanteesta. Pääkaupunkiin on noussut PATSAS, nousee ennen pitkää konserttitalo ja ehkä oopperakin. SIBELIUS takaa, että Suomi muistetaan edelleen maana, joka maksoi velkansa. Ketä varten kaikki tämä komeus? Konserttisali ammottaa usein tyhjyyttään, jopa maailman valioiden konserteissa. Amatööriorkesterit soittavat Luostarin kelloja tai Bagdadin mafiaa. Arvostelijain nuijimat amatöörikuorot potevat surkeaa masennustilaa. Musiikista kiinnostunut nuoriso hakeutuu viihdekuoroihin ja pop-yhtyeisiin – paremman puutteessa.
Harhojen vallassa olevan potilaan on tultava tietoiseksi tilastaan. Tilanne on selvitettävä ja kohennuskeinot löydettävä. Sattumanvaraiset yritykset ja yksittäisratkaisut eivät enää tässä katastrofitilanteessa riitä. Koulumusiikin merkityksen monomaaninen jankuttaminen tuo mieleen kuluneen äänilevyn, jonka uraa kiertää rahiseva neula. Se riittää, omatunto on puhdistettu. Musiikkiopistot kerskuvat karsimistoimenpiteidensä tehokkuudella. Säveltäjät pitävät häpeällisenä säveltää vain harrastajille.
Musiikkielämämme suosituin liike ”Paikoillanne juoksua, mars” vaihtukoon keihään uljaaseen kaareen kohti aurinkoa ja – tulevaisuutta.
Pääkirjoitus, Rondo 1/1968
Miksi 50 vuotta täyttävässä Suomen tasavallassa sen juhlasyksynä ilmestyi vain pari suurelle yleisölle tarkoitettua musiikkikirjaa. Osallistuvathan sadat tuhannet musiikkielämään konserttien, radion kuuntelun tai oopperakäyntien muodossa. On häpeä musiikkikulttuurillemme, ettei meillä ole saatavissa elämäkertoja edes kaikista keskeisistä klassikoista.
Seppo Nummi Rondossa 1/1968
Monet jazzin vastustajat nyrpistävät nenäänsä sille intensiiviselle kiihkeydelle ja svengille, jonka läpitunkemaa jazz on, tai sitten he paheksuvat jazzin kuohuvaa rytmillistä sykettä. Mutta ne täytyy hyväksyä, jos aikoo nauttia tästä musiikista. Onko laitaa, että vielä vuonna 1968 jotkut kyynikot vihaavat jazzia ”primitiivisenä musiikkina” tai ”neekerien touhuiluna”?
On skandaali, ettei tässä maassa ole enempää halua keskinäiseen ymmärrykseen ja yhteistyöhön kahden lajin, välillä: jazzin ja sävelletyn musiikin kautta aikojen.
Gérard Pianet Rondossa 1/1968
